USKOMATONTA, MUTTA TOTTA. Tänään tuli talvi.
Kuin taikasauvan heilautuksesta alkoi lumisade. Puutarha peittyi valkeaan.Kukat, pensaat, pihatiet. Lampaat, APUA, LAMPAAT!  Mies vaihtoi pikavauhtia auton alle talvirenkaat ja minä kurvasin kuivikkeen hakuun. Olkea ei tänä syksynä saatu, niin märkää, mutta onneksi Agrimarket myi kuivikkeita, joiden pitäisi sopia lampaillekin.
Levitin kolme turvepakettia ja neljä 20 kg:n säkkiä kutteria lampolan lattialle. siihen vielä kaikki viimevuotiset oljet ja lisäksi pari pienpaalia heinää niin hyvä tuli. Nuolukivet paikalleen, vesiastiat seinään ja lämpaat sisään. Oi sitä riemua, nehän viihtyivät paremmin kuin hyvin.Olihan jo laidun aika kolea paikka. Rouske vaan kävi kun suljin oven, ei määkimisestä tietoakaan. hellin kavereitani vielä kauralla, olihan nyt sentään avajaispäivä ja aihetta juhlaan:)

Mustat lampaammekin oli muuttuneet valkoisiksi. Voi tätä talven tuloa!

 

Matkalla lampolaan ennättää hotkaista mustaherukkapuun viimeiset lehdet...

 

Pehmeät pahnat odottavat.

 

 

Tuttu paikka, tuoksu on uusi. Kalkkimaali ja kuivattu heinä, mikä lumoava yhdistelmä.

 

Luonto on arvaamaton. Mittari näyttää viisi astetta pakkasta ja eilen kanat vielä kuoputteli pehmeässä kompostissa. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun ne olivat sisällä koko päivän. Mies asensi eilen
 kanalaan säteilylämmittimen. Kyllä pikkuisten nyt kelpaa. siihen ne orrelle nousivat lämpölampun alle nautiskelemaan ja ensimmäisen kerran nyt syksyllä kuulin niiden kujertavan illalla orrella istuessaan. Kukko oli kunniapaikalla keskimmäisenä ja kurkotteli kaulaansa kohti lämpöä. Minä taisin kyllä olla kaikista eniten onnessani siitä että kanojen on nyt hyvä olla, talvellakin.

 

Tässä kuvassa ei vielä näy uusi lämmitin, se asennettiin tuohon orren yläpuolelle.