Tervetuloa Ruusumutkaan

Kirjoitus aikaisemmasta blogistani, kolmen vuoden takaa:

Himoitsen maalle

02.02.2009 - 18:24

Himoitsen maalle....!!!!
Me tempastiin oikein kunnolla, ja ostettiin vanha maatila Itä-Suomesta!
Olin seuraillut lehti-ilmoituksia jo jonkun aikaa, mutta koskaan ei oikein ollut sellaisia paikkoja, mitä oltiin ajateltu. Kunnes pääsimme niin pitkälle, että lähdettiin kiertelemään myytäviä maatiloja. Ja aina sama pettymys. Joko ne oli liian isoja, liian huonokuntoisia, liian kalliita tai muuten vaan meille sopimattomia. Mies jo toppuutteli, että eihän me nyt IHAN TOSISSAAN näitä oltu ostamassa juuri nyt, kunhan vaan katsellaan ja vertaillaan...
Minä sitten laitoin oman ilmoituksen paikallislehteen joko maatilasta tai hyljätystä autiotilasta ainoana vaatimuksena yli kahden hehtaarin kokoinen kaunis ja rauhallinen paikka. Viisi täysin erilaista tilaa kävimme katsastamassa, mutta...Pettymykseksemme täytyi todeta, ettei mikään niistä ollut paikka, missä joskus haluaisimme asua , tehdä kodin.
Mutta- seuraavana päivänä puhelin soi. Meille tarjottiin vanhaa tilaa, metsineen, peltoineen, vanhoine pihapiireineen ja -rakennuksineen- vain päärakennus puuttui.se oli palanut puolisen vuotta sitten.
Lähdettiin sitä sitten siltä istumalta katsomaan. Paikka oli TÄYDELLINEN!
Metsien ja peltoaukeiden keskeltä kääntyi pikkuruinen , kuoppainen hiekkatie, jolle veikeännäköinen maitolaituri hymyili.Tien päässä häämötti punamultainen aitan pääty ja tiilinen navettarakennus komeili rikkinäisistä ikkunoista huolimatta mahtavana. Pieni ja ränsistynut mummonmökin näköinen piharakennus täydensi idyllin. Koivikko loisti syksyn ilta-auringossa ja toisella puolella aaltoili laajat pellot.Tiesin, että olimme tulleet kotiin.
Kaupat syntyi.Luojalle kiitos. Sydän sykkyrällä olin pelännyt seuraavat kaksi viikkoa, että joku muu saa vihiä kiinnostuksestamme ja tekee paremman tarjouksen.Oi sitä ilon määrää kun kauppakirjat allekirjoitettiin.
Ruusunpunaiset silmälasit saa viipyä päässämme ainankin kevääseen asti!

Syksyistä kauneutta

Kahdentoista yrittäjävuoden ja yli neljänkymmenen kaupunkilaisvuoden jälkeen voin mitä onnellisimmin toivottaa: TERVETULOA TUTUSTUMAAN RUUSUMUTKAAN!
Pikkumökki on remontoitu ja puutarhan luominen aloitettu. Samoin on aloitettu talon rakentaminen, parin viikon päästä pitäisi alkaa valu! Mutta hiljaa hyvä tulee, meillä on aikaa. Talon rakennus on useamman vuoden projekti. Sillä välin voi keskittyä ihan vaan elämiseen!!!
Navetan maalaus saatiin tänään päätökseen, kalkkivelliä on silmät ja suut täynnä. Mutta ensi talvena lampaiden kelpaa!
Mies aloitti " välityönä" kanalan teon. Laitetaan vanhan navetan päätyyn tuleville kanoille oma soppi lämpöeristeineen. Katto on nyt valmis, seuraavaksi pesät ja orret. Kukko ja kuusi kanaa odottaa muuttoa uuteen kotiin! Ohessa kuvia meidän pikku paratiisista:



Miksi maailmaa pitäisi katsoa harmaan ikkunalasin takaa?




Ruusunpunaisten lasien takaa kaikki on kaunista!

 

 

 

 

 

Tämä vanha ikkuna ei ole Ruusumutkassa, mutta niin kaunis se on, että se oli pakko lisätä tähän.

Villa Mummola, pikkumökki remontoituna

kesä ja mansikat, mikä ihana sanapari

Minun nimikkolammas, Päkäpää ja Taco , hellä hetki

Nyt vaan nautiskellaan!

Viimeinkin sain ikkunanpesupuuskan.

Näin kohdellaan meillä hiiriä, ei vaan

Helsingintuliainen-Uusi ovistoppari

Tuliainen Koiramäen pajutallilta

                                                        Ja eikun päiväunille...

On niin mukavaa, kun mökki on vihdoin valmis ja pääsee leikkimään sisustuksen kanssa. Puoli vuotta asuntovaunussa, siinä ei paljon sisusteltu:)

Basilikan kasvatus onnistui hyvin. Huovutuskurssilla tehty sammakko toivottaa hyvää Kesää!

Unelmia pitää vaalia!

TERVETULOA uudet ja vanhat tutut! Ripustin omena puuhun rautalangasta väännettyä.

Tulevaa takapihaa. Aluksi mietin, että teen valkoisen puutarhan, mutta valkoinen yksin on aika kylmä. Lisään sinistä ja harmaan ja hopean sävyjä.

Kesän kukkarunsautta! Eipä punaistakaan voi vastustaa!

Vaaleanpunaista, hempeää kauneutta.

Viatonta valkoista ruusua ei voi ohittaa!

Mieluinen lahja ystävältä.

Syysleimut kuin karamellit.

Vuosikymmeniä vanhat kultapallot ilahduttaa nyt meitä!

Huonetaulu muistuttaa

Rakkausomenapuu

Kuistin kukintaa

Kirjoitus edellisestä blogistani, kun kaikki oli vielä ihan alussa!

Suunnittelua ja haaveilua

08.04.2009 - 07:21

Niin se vanha piippu mökistä purkautui ja uusi piippu kohoaa kovaa tahtia. Vaikeusaste nousee ja miehen kuntoa mitataan, mitä ylemmäs noustaan. Lauantaina lähden apumieheksi ojentelemaan tiiliä, nopeuttaahan se melkoisesti hommaa, kun mies keikkuu mahallaan katonrajassa ja ottaa tiilet vastaan, eikä tarvitse kiivetä ylös alas.
Eilen kävin "työmaalla" suunnittelumielessä. Seisoin keskellä kaaosta ja kuvittelin mielessäni kaiken valmiina. Valkoiset puupaneelit, takaseinällä vaaleankeltainen, pienikuvioinen ruusutapetti ja sen edessä valkoinen puusohva.Lattiat vaaleansiniseksi maalattua lautaa. Vanhat keittiökaapit vaihtuneina turkooseista valkoisiksi ja ovissa sinkkivetimet. (Löysin nettikaupasta tosi kivat ) Puuhella komeilee uusissa väreisään ja lattioilla lepäilee tietysti raidalliset räsymatot.Ja pari raukeaa kissaa. Ohuet pitsiverhot hulmuaa tuulenvireessä ja yksinäinen kärpänen surisee lasia vasten. Jostain kaukaa kantautuu lampaan määintä. Ilta-auringon viime säteet muodostaa kauniin kuvion vastamaalatun kaapin oveen.
RÄKS, unelmakupla puhkesi, kun pieni harmaa hiiri vilisti lattian poikki viikset väpättäen. Säikähti melkein yhtä paljon minua kuin minä sitä.Hemmetti, pelotellaan kesken ruuanhakureissun. Kirotut kaupunkilaiset!

Kirjoittajan kommentti 8.8-12: Piippu on muurattu, valkoiset puupanelit on seinissä ja katossa, takaseinällä punaruusuinen tapetti, puusohvan tilalla kirppikseltä löytynyt rokokootyylinen vanha parisänky, valkoiset keittiökaapit sinkkivetimin, puuhella liesimustalla maalattuna, lattioilla on räsymatot. Verhot muuttui valkeiksi laskosverhoiksi, kärpäsen surina  kuuluu, samoin omien lampaiden määintä:) Kaksi raukeaa kissaa  todentotta makoilee täällä.
Lisäksi viimeviikolla tulivat maatiaiskanat ja tytön Taco-koira muutti meille. Mökki on siis nyt valmis ja alkoi juuri varsinaisen talon teko. Kirjoittelen sitten, miten se projekti etenee. ELÄMÄ ON IHANAA!

Tolppia tuodaan mönkijällä koivikkoon, tehdään tänne hehtaarin kokoinen metsälaidun lampaille. Tarkoitus olisi, että laidun olisi aidattu syyskuussa, niin riittäisi sitten syötävää näin loppusyksylläkin. Viime syksy oli niin lämmin, että lampaat oli ulkona marraskuulle asti.

Tiiu tuli kylään, ja pääsi heti kuskiksi tolppia kuskaamaan:)

Keväinen koivikko oli ensimmäisen lampaiden  jälkeisen kesän jälkeen siisti, väylät oli kuin siivojajoukon jäljiltä.

Täällä asustaa onnelliset kanat.

Lampaat pääsee lenkille joka päivä, kesällä...

Ja talvella.

Lehmät laiduntaa naapurissa.

 

Lähellä on myös pellot, joilta saadaan heinät eläimille.

 

Kuorman purku ja iltajumppa navetan ylisille.

 

Kummipoika oman traktorinsa kanssa.

 

 

PÖTKÖ kiittää

 

 

Sateenkaari kruunaa syksyisen puutarhan, lokakuu-12

 

 

Napsu mietiskelee syntyjä syviä.

 

 

Niin se syksy pikkuhiljaa vaihtuu talveksi.