Metsässä

'

Aamu metsässä

 

Aamulla lähdin metsään keräämään jäkäliä askarteluun, tuli vaan sellainen vastustamaton halu tehdä jotakin käsillään. Nappasin korini, (lampaat näköjään olivat nakertaneet siitä reunat) ja keräsin sen täyteen kosteaa, kaunista jäkälää. Siinä ne nyt kuivuvat lämpimän hellan päällä. Täytyy alkaa kaivella aitan perukoita, missä mahtaa olla rautalangat, kanaverkot sun muut tarvikkeet.

Tapasin metsässä pikkuisen tontun. Ja vaikka olin päättänyt, etten tuo tupaan vielä mitään punaista ja jouluista, niin kukapa voisi vastustaa tätä pientä vekkulia. Jäkälistä pienokainen sai pehmoisen pieluksen ja siihen se heti käpertyi tyytyväisenä.

 

 

Jäkäläpallon tein sanomalehtipaperista pyöritetyn palleron päälle. Kuumaliimaa ja jäkälänippuja ja lopuksi rautalankaa ympäri muutama kierros. Pistelin palloon vielä koristeneuloja, samalla se kiinnitti jäkälän paremmin kiinni. Ja eikun roikkumaan ulos. Raahasin löytöjä aitasta, täytyy joku päivä tehdä niistä jotakin hurmaavaa...

 

Nuo veikeät pikkulinnut

Eilen kun vein lampaat navetasta laitumelle iltapäiväksi, aurinko paistoi niin suloisesti, jäin seurailemaan niitä hetkeksi. Kohta paikalle lehahti tiaisparvi. Ne lentelivät uteliaina lampaiden ympärillä, kohta joku jo laskeutui lampaan selkään, pehmoiseen turkkiin istskelemaan. Lampaat ei ollut tästä moksiskaan, näytti hassulta kun ne vaan kävelivät hiljakseen ja linnut ratsastivat kyydissä. Päkäpää märehti kaikessa rauhassa kuivaa heinää, kun sen hännälle istahti sinitiainen. Päkäpää heilutti vimmatusti pientä hännäntypykkäänsä ja lintu vaan kiikkui siinä kuin tuulessa heiluvassa oksassa. Kipaisin hakemassa kameran sisältä, mutta tietysti tilanne oli mennyt ohi, ennenkuin kerkesin takaisin. täytyy ensi kerralla vaania jo valmiiksi kamera kaulassa, josko saisin napattua kuvan. Kyllä se niin hauskalta näytti!

                                      Syksyn viimeinen omena istuskelee puussa.

                                     Niin lähellä, niin kaukana....

Nyt kehtaan avata komeron oven

 

Ihmisellä, jonka komerot ovat täydellisessä järjestyksessä, on elämä täydellisesti sekaisin.

Tämä vanha sananlasku muistui mieleeni, kun pistin suoranaisessa kaaoksessa olevan ruokakomeron kuntoon. Puolet kaapin sisällöstä jouti pois; Teippiä, purkkaa, tarroja, yskänlääkettä, kirje, kirja...?, listaa voisi jatkaa pitkään. Pesin hyllyt ja leikkasin veikeät paperit suojaamaan ja koristamaan hyllyjä.

 

 

 

Ja sitten kaikki jauhonloput purkkeihin ja purkit hyllyille. Tämä on esittelykaappi:) Viereinen komero on täydempi:)

 

Haaveissani on ihan oikea ruokakomero, mihin voi astua sisälle. Ja suunnittelin sellaisen tänään tulevaan taloomme. Leveydeksi tulee 150 cm ja syvyydeksi 120 cm. Hyllyjä kolme, kaksi sivuille ja yksi leveämpi päätyyn. huusin Huutonetistä ihanan komeron oven, valkoisen, missä on peiliovet ja ikkuna! Siihen laitan sitten pikkuiset verhot ja hyllyille kauniit paperit reunusnauhoineen.Oi kuinka somalta siellä sitten näyttää. (Täytyy vaan ottaa siivouspäivä säännöllisemmäksi.)

 

Eli nyt on komerot täydellisessä järjestyksessä, siispä saan olla tänään ihan luvan kanssa SEKAISIN!!!

 

 

 

 

 

Joulusta hullantuneen valkoisia mietteitä

 

Heti kun saatiin lunta ja kaikki ympärillä muuttui kauniin puhtaaksi ja valkeaksi, teki mieli kaivella aitan kätköjä. Päätin, etten tuo sieltä tupaan mitään punaista ( vielä) vaan kaikkea vaaleaa, talvista ja somaa. Valkoisia ja kermanvärisiä kynttilöitä, kaksi enkeliä, nämä kuvassakin olevat suojelusiivet. Pitsikankaita ja hopeanvärisiä joulukoristeita. Rakastan joulua, mutta nyt on kuitenkin vasta lokakuu, ja päätin ettei liioitella:)

 

Joillekin talven ja joulun ainoa oikea väri on punainen ja ehkä kulta. Toiselle kuusenvihreä ja oljenväri. Makuja on yhtä monia kuin meitä jouluhullujakin. Kun lapset oli pieniä, oli laitettava aina samat värikkäät joulukoristeet esiin ( koko muun perheen painostuksen alla), mutta nyt voin tehdä lumenvalkean ja hopeisen, ehkä aavistuksen kermanvärisen ja rosoisen metallin värisen joulun. Tehdä joulun, kuullostaa kirjoitettuna tosi kalsealta, sillä joulutunnelmahan syntyy itsestään, ei tavaroilla. Mukavista ajatuksista, läheisten muistamisesta, leppoisista leipomishetkistä, kynttilöiden valossa tunnelmoinnista, kuuman glögin höyryistä, mausteiden tuoksusta, kaikesta siitä mikä tuottaa hyvää mieltä. Mutta ei kai tee pahaa vähän avittaa tunnelmaa, kukin haluamallaan tavalla, eihän...

 

 

 

Ihanaa loppusyksyn aikaa, alkutalven aikaa tai haikaran siipien kokoisin lehahduksin lähestyvää joulunaikaa kaikille!

 

Nallejen pieni sekatavarapuoti. Täältä voi ostaa kaikenlaista tarpeellista tavaraa, juoda kakkukahvit ja turista tuttujen karhujen kanssa. Voipa vaikka istahtaa ompelukoneen ääreen ja hurauttaa itselleen uuden talvimekon.

 

 

Tämä pikku puoti on ilahduttanut lapsia ja lapsenmielisiä ensimmäisessä omassa kahvilassani. Ja sillä sai myös leikkiä.Nyt se on muuttanut mukanamme maaseudulle. P.s Sillä leikitään edelleen...

Kävin Periferialife-Elämää maalla-sivulla, ja pyynnöstäsi nappasin sieltä tämän pirteän kukkasen  mukaani, KIITOS!

puutarhasuunnitelmia tulevalle kesälle

Eilen satoi ensilumi. Ja heti tänä aamuna ajatukset vilistivät ensi kesään. Mitähän uutta sitä suunnittelisi puutarhaan? Kuvittelen jo nyt,  miten viime kuussa istuttamani punaiset pikkutulppaanit ja valkoiset krookukset luikertelevat kuin purona punaisen mökin takana. Ja vanhanajan ruusupensaat kukkivat tuoksuvin pinkein ja valkoisin kukin. Toivottavasti vain auringonvalo riittää, paikka ei ole kaikkein aurinkoisin. En vaan voinut vastustaa ajatusta mökin takana kukkivasta ruusuaidantesta.

Minulla kasvaa  nyt kolme kirsikkapuuta pihallani. Toinen koristepuista  on rusokirsikka, ihana, syvän vaaleanpunainen kukkameri, nyt syksyllä se sai loistavan tummanpunaisen syysvärin, ja toinen suloinen, hyvin vaaleanpunainen "kevätsuudelma". Kolmas on  perinteinen satoa tuottava lajike. Kunhan saadaan pahimmat rakennusvaiheet ohi, haluaisin istuttaa jonkin kauniin valkokukkaisen koristekirsikan talon ovelle vievän polun varteen. Ja ehkä pari muuta siroa koristepuuta, esim. sirotuomipihlajaa. Pihan perälle laittaisin komean Mongolian vaahteran, aikaisemmin minulla oli se kaupunkipihassani, missä se valitettavasti kasvoi liian suureksi ja jouduimme sen poistamaan. Väri oli kuitenkin hieno. Polun varteen laittaisin vielä muutamia kauniin syysvärin saavia pensaita, ja niiden alle paljon, paljon, paljon pikkuruisia kevätkukkijoita!

 

Vanhanaikaisen, joskus tulevaisuudessa valmistuvan lasiverannan taakse haluan tehdä pihan romanttisimman osion. Valkoisia, hopeanharmaita ja vähän vaaleansinisiä kukkijoita. Kauemmas puutarhan ja lammaslaitumen väliin hedelmätarhan. Nyt on jo alku valmiina, vuosikymmeniä vanhat kolme omenapuuta ja viitisen vuotta sitten, edellisen omistajan istuttamat kolme omenapuuta, yksi päärynäpuu, yksi kirsikkapuu. Sekä kaksi viiniköynnöstä, mitkä tuottivat tänä kesänä ensimmäisen kerran jopa satoa. Haaveissani on laittaa sinne vielä puolivillinä kasvavia kriikunapuita. Oi, miten sitä malttaa oikein odottaa?

 

 

Ihmismieli on niin vinha. Kun antaa jollekin hulluudelle pikkusormen, niin kaikki tietää miten siinä oikein käy!

 Ja nyt puutarhakirjojen kimppuun! Pelottaa vaan, että suunnitelmani saa siivet.

USKOMATONTA, MUTTA TOTTA. Tänään tuli talvi.
Kuin taikasauvan heilautuksesta alkoi lumisade. Puutarha peittyi valkeaan.Kukat, pensaat, pihatiet. Lampaat, APUA, LAMPAAT!  Mies vaihtoi pikavauhtia auton alle talvirenkaat ja minä kurvasin kuivikkeen hakuun. Olkea ei tänä syksynä saatu, niin märkää, mutta onneksi Agrimarket myi kuivikkeita, joiden pitäisi sopia lampaillekin.
Levitin kolme turvepakettia ja neljä 20 kg:n säkkiä kutteria lampolan lattialle. siihen vielä kaikki viimevuotiset oljet ja lisäksi pari pienpaalia heinää niin hyvä tuli. Nuolukivet paikalleen, vesiastiat seinään ja lämpaat sisään. Oi sitä riemua, nehän viihtyivät paremmin kuin hyvin.Olihan jo laidun aika kolea paikka. Rouske vaan kävi kun suljin oven, ei määkimisestä tietoakaan. hellin kavereitani vielä kauralla, olihan nyt sentään avajaispäivä ja aihetta juhlaan:)

Mustat lampaammekin oli muuttuneet valkoisiksi. Voi tätä talven tuloa!

 

Matkalla lampolaan ennättää hotkaista mustaherukkapuun viimeiset lehdet...

 

Pehmeät pahnat odottavat.

 

 

Tuttu paikka, tuoksu on uusi. Kalkkimaali ja kuivattu heinä, mikä lumoava yhdistelmä.

 

Luonto on arvaamaton. Mittari näyttää viisi astetta pakkasta ja eilen kanat vielä kuoputteli pehmeässä kompostissa. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun ne olivat sisällä koko päivän. Mies asensi eilen
 kanalaan säteilylämmittimen. Kyllä pikkuisten nyt kelpaa. siihen ne orrelle nousivat lämpölampun alle nautiskelemaan ja ensimmäisen kerran nyt syksyllä kuulin niiden kujertavan illalla orrella istuessaan. Kukko oli kunniapaikalla keskimmäisenä ja kurkotteli kaulaansa kohti lämpöä. Minä taisin kyllä olla kaikista eniten onnessani siitä että kanojen on nyt hyvä olla, talvellakin.

 

Tässä kuvassa ei vielä näy uusi lämmitin, se asennettiin tuohon orren yläpuolelle.

KIITOS

keskiviikko, 24. lokakuuta 2012

Tunnustus Saraheinältä! Suurkiitos!!! Tämä piristi tämän pilvisen ja lumisateisen päivän:D

1. Elämäsi parhain saavutus?

2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi Pariisi, Rooma,
Lontoo, New York?
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?
5. Harrastuksesi?

Vastaukseni:

1. Elämäni parhain saavutus ovat kolme, nyt jo omillaan olevaa ihanaa lasta.
2. Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat läheiset ihmiset, toivon että heistä tulee yhtä onnellisia kuin minä olen ollut! Toiseksi sanon koti lemmikkeineen ja puutarhoineen. Kolmanneksi, Hmm... kaikki ne ihanat, vaihtuvat harrastukset mitkä on elämän suola!
3. Jos lähtisin mieheni kanssa kahden, niin se olisi PARIISI:
4. Lempi liikuntamuoto on uinti, lempikirjailijaa ei ole, lempikirjoja sitäkin enemmän... lempimusiikkia on romanttiset, alkuperäiset elokuvamusiikit, sekä monen kotimaisen artistin kevyet iskelmät, mikään taiteen asiantuntija en ole, mutta ihailen yleensäkin ihmisiä, joilla on taito kuvata luontoa tai ihmisen syvintä olemusta.
5. Harrastan niin suosittua kotoilua, eli  puutarhanhoitoa, sisustamista, lemmikkien kanssa puuhailua, lukemista, huutokauppoja, kokkailua,valokuvaamista, kirpputoreja, sukkien kutomista,  bloggaamista... Sekä karaoken laulamista ja laulamista muutenkin. Ja joka vuosi ainakin yhtä tai kahta uutta juttua johon innostun valtavasti ja innostus sammuu yhtä nopeasti...

Nyt saan kunnian jakaa tämän Blogin eteenpäin. Vastaathan kysymyksiin myöskin:D

Annan aurinkoisen tunnustuksen:

 

JUNNUN ELÄMÄÄ MAASEUDULLA

-En voinut muuta, kun kurkkasin sivuillasi ihania kissa ja koirakuvia- ja pirteitä tarinoita.

 

sekä

 

 

 KATJA LAMMILLE
- Kiitos runsaista kommenteistasi, on ollut mukava niitä lueskella. Tämä kukkanen piristäköön sinun päivääsi yhtä paljon kuin minun:)

 

Tänään sain innostuksenpuuskan kun aurinko näyttäytyi iltapäivällä ja päätin kääntää kompostin ympäri. Vitsi, miten kuohkeaa se maa-aines oli. Viime vuonna laittamani hevosenlanta-olki kakkarat oli maatuneet lähes näkymättömiin ja en kyllä valehtele jos sanon, että komposti kuhisi mehukkaita matoja. jokaisella lapion käännöksellä saalis oli kaksi-kolme luikeroa. Ja kanat oli tietysti mukana valppaina makupaloja vaanimassa. Ensi kesänä minulla on valtava kasa kuohkeaa multaa:)

Lemmikit

 

Voi näitä hassuja elukoita. Napsu on vallannut pyöreän lavuaarin, se on keksinyt, että se on justiinsa sen mittojen mukaan tehty.

 

 

Taco makoilee taasen mielellään ihan keskellä lattiaa. Pienissä tiloissa useimmin kuin kerran on oltu toistemme tiellä. Jalkavamma tullut kuitenkin muissa hulinoissa:)

 

 

Ympyrä on sulkeutunut. Kun otettiin aikoinaan Ruikku maalta, se oli puolivilli ulkokissa. Vuodet kaupungissa teki siitä sisäkissan. Nyt taas maalla se viihtyy koko ajan ulkona, toistaiseksi myös yöt.

 

 

Lammaslauma nauttii päivittäisestä lenkistään. aitauksen ulkopuolelta löytyy vielä herkkupaloja. Villiomenia, Aroniaa, varisseita pihlajanmarjoja, heinää. Välillä ne pistävät juoksuksi ihan vapauden riemusta. Viimeiset pomppivat tasajalkaa kuin vietereillä.

 

 

Viljo ja kanaset alkaa viihtyä syksyn edetessä enemmän myös sisällä. Munia on tullut vielä kolme päivässä.

 

 

TOIVOTAAN VÄRIKKÄITÄ JA KUIVEMPIA, SYYSPÄIVIÄ MEILLE KAIKILLE!

Kanojen kylpyhetki

Oli kaunis aurinkoinen syyspäivä. Valmistin kanoille kylvyn: Turvetta, hienoa hiekkaa, vähän tuhkaa ja sahanpurua. Voi sitä kurnutusta ja höyhenten pölinää. Kanat nauttivat todellakin tästä hetkestä. Kukko tepasteli herran elkein ympärillä ja vahti ettei mikään vaara uhkaa haaremia. välillä se sentään malttoi noukkaista maasta satunnaisen herkkupalan. Amalia oli niin innokas kylpijä, ettei se halunnut päästää muita osingolle ollenkaan...

 

 

Täytyy osa turpeesta säästää Daalioiden talvisäilytykseen. Olen nyt viime päivinä tuonut kaikki ostokset paperipusseissa kaupasta, että saan sitten juurakot niihin ja talviunille:)

Hei hei!

Hei hei, nähdään taas ensi keväänä!

 

Tulemme jälleen suurina parvina.

 

 

Kun ensimmäiset kukat puskevat alastomasta maasta.

 

Ja ennenkuin huomaatkaan, on jälleen uusi, lämmin, ihana kesä.