perjantai 25. tammikuuta 2013



Jokainen päivä on erilainen,


joka aamuun kätkeytyy oma ihmeensä,


maaginen hetki,

jona vanhat maailmankaikkeudet tuhoutuvat ja uusia tähtiä syttyy.



Voi tätä ihmisen eloa. Kun osaisi nauttia juuri tästä hetkestä. Mutta väistämättä ajatukset hyppelehtii kohti kevättä ja vihreyttä!


 Sitä tunnetta, kun pikkuiset sirkkalehdet työntyy esiin ja kohta koko vaaleanvihreä varsi peittyy pieniin täydellisiin lehtiin.


Kylvin osan unikonsiemenistä syksyllä suoraan maahan. Nyt jännityksellä odotan, palkitaanko minut hehkuvanpunaisella loistolla, vai ovatko pikkulinnut päättäneet ilahduttaa naapuria.


Mansikkaa, ja sinikellon kukkaa...
 Viime kesänä sai todellakin nauttia metsämansikoista. Ojanpientareet ja polkujen reunastat suorastaan pursuili näitä keijujen makeisia.


Kukkien tuoksut ovat niiden ajatuksia!

Ihanaa kevään odotusta muillekin malttamattomille! 


perjantai 18. tammikuuta 2013

Haaveita ja Haasteita



Uusi haasteblogi avautuu tammikuun lopulla. Tutustu!

Satusiveltimen viikkohaastetehtävä oli niin mieleinen, että minun oli tehtävä vielä toinen kuva.
 
Elämäsi varrella, monta uhkaavaa tilannetta
Se on itsestäsi kiinni
annatko epäröinnille vallan vai
asteletko rohkeasti eteenpäin
Sivuillesi vilkuilematta
taaksesi katsomatta
kohti omaa päämäärääsi
-pelkäämättä-

 
Kyllä minä sen verran tunari tässä koneella olen, että onnistuin poistamaan koko edellisen tekstin. Laitoin nyt haastetehtävän kuvan uudelleen, ilman kertomusta ( se tuli suoraan aivoista koneelle ja leijuu nyt nettiavaruudessa) Ja minulla käy kädet ennen ennätän kelata ajatusta edes loppuun...
 

Lämmin KIITOS Suville Tunnustuksesta!


 Nämä ovat mielenkiintoisia, nämä haasteblogit. Minut kutsuttiin ensimmäiseen haasteblogiin "Satusivellin" pari viikkoa sitten ja innolla olen lähtenyt vaihtuviin tehtäviin mukaan. Ne ovat sellaisia rentouttavia ja mukavaa mieltä tuovia tehtäviä. On hauska nähdä, miten eritavalla ihmiset näkevät aina kulloisenkin tehtävän. Palautetta on myös hauska sekä saada, että antaa. 
Nyt uusi haasteblogi, joka käynnistyy tämän kuun lopulla on skräppäykseen keskittynyt. Minulle aivan uusi laji ja aionkin nyt tutustua aiheeseen vähän lisää. 
Kutsunkin nyt kaikki käsillä tekemisestä innostuneet mukaan leikkimään! Leikkiminen ei todellakaan ole iästä kiinni!!! 






Aurinko saa ihmeitä aikaan. Talvi alkaa minun silmissäni näyttämään pikkuhiljaa jo keväältä.
Päivä pitenee valtavin harppauksin, eikä aikaakaan kun saa kylvää ensimmäiset siemenet ruukkuihin. Entisiä siemenpussien pohjia on niin paljon, että yritän laannuttaa hurjana viriävän innostuksen siemenluetteloiden uutukaisiin mitä kauniimpina esiintyviin uutuuksiin.
Katseltiin miehen kanssa tontilta sopivaa paikkaa kasvihuoneelle. Se saisi olla aurinkoinen ja keskeinen paikka, sitä helpompaa olisi hoitaminen. Vielä sen pitäisi sijaita tarpeeksi lähellä lämmityskeskusta, että saataisiin huone jo maaliskuusta lämpöiseksi. Mutta...
niin paljon on hommaa talonrakennuksessa, että kasvihuone tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Siihen saakka kasvattelen vaan ikkunalaudoilla ja apupöydillä, kuten tähänkin asti.

Toinen haave on PÖMPELI, jonka mies lupasi rakentaa minulle vanhoista ikkunalaseista. Se maalattaisiin valkoiseksi ja sitä varjostaisi erilaiset köynnöskasvit. Sisälle mahtuisi pikkuinen koristeellinen rautapöytä tuoleineen ja tietysti kaunis, ehkäpä ruosteisen rustiikkinen hyllykkö puutarhanhoito välineitä varten. Ja paljon kynttilöitä tietysti, kruunussa killumaan ja ikkunalaudoille tunnelmaa luomaan. Pömpeli sijottuisi omena- ja luumupuiden katveeseen ja se olisi minun oma salainen rauhoittumispaikkani.

Haaveista ei saa koskaan luopua!




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Lenkkeilyä ja harjausta, kanankasvatusta ja kissanpäiviä.

Lampaat ovat kasvaneet valtavasti ja paksu turkki saa ne näyttämään entistäkin muhkeammilta. Talvi on niille varmasti tylsää aikaa, lampolassa ainut tekeminen on nakerrella männyn oksia ja rouskutella heinää. Olenkin ottanut lampaat joka päivä ulos ja lähtenyt niiden kanssa reippailemaan. Pysyypähän kilot kurissa niin lampailta kuin emännältäkin. luin lehtijutun hollantilaisesta lammasfarmarista, joka kasvatti lampaita villantuotantoon, hän harjasi lampaitaan viikottain.
Tästä idean saaneena ostin pari erilaista harjaa (toinen perinteinen juuriharja) ja koetin, mitä meidän lauma tykkäisi tällaisesta hoidosta.
Ja nehän tykkäsi!!! Ne suorastaan tungeksivat harjattaviksi, tönivät toisiaan sivuun ja tunkivat harjan eteen. Kyllä siinä urakkaa piisasi, kun yritin tasapuolisesti harjata kaikkia. 
Mies naureskeli huvittuneena tätä tapahtumaa. Mutta minäpä korjaan ensi keväänä upean villasadon!


Viljo-kukko on alkanut vähän mahtailemaan, liekö talvinen sisälläolo alkanut sitä hermostuttamaan. Olen vienyt kanalaan virikkeitä; Porkkanoita nokittavaksi seinälle, kokonaisen heinäpaalin hajotettavaksi ja myllättäväksi ja kauraa pehkuihin nokittavaksi. Sahanpurua ja hiekkaa kylpyjä varten. Mutta Viljo vaan tuijottaa ikkunasta ulos lumiseen maisemaan, pöyhistelee itseään ja räpsyttää siivillään pelotellen, kun lähestyn kanalaumaa liian nopeasti. Tekee välillä syöksyjä kuin näyttääkseen kuka tässä kanalassa määrää. 
Lueskelin kanankasvatusopasta, siinä neuvottiin laittamaan kukko ojennukseen, jos uhkaileva käytös jatkuu... 
Koetetaan nyt ensin kuitenkin hyvällä. Eri asia, jos kukko alkaisi tosissaan hyökätä päälle.
Kunhan päästään kevääseen, niin kukkokin muuttuu taas lempeäksi kukertelijaksi, näin ainakin toivon.


Taco viettää kissanpäiviä tytölläni. Heillä on pieni kissanpentu ja näin Taco ja Viski tottuu heti alusta asti toisiinsa. Nalle puh vartioi unta.

perjantai 11. tammikuuta 2013

 
Nyt on alkanut lankkujen metsästys! Netissä on surffailtu ja tarjouksia pyydelty. Mies jo hamuaa moottorisahaa esiin, pitääkö lähteä omalta maalta etsimään leveää puuta.
Haaveissa olisi yli 300 mm leveä lankku tulevaan keittiöön. Verannalle kelpaisi jo kapeampikin, mutta olisi se niin kotoisen näköistä, jos vaan jostain löytyisi sitä leveää...
Ikkunamalleja on katseltu ja meille sopivat jo löydetty. Kuusiruutuiset ikkunat me valittiin, ja päätyverannalle sekä pikkuverannalle vähän koristeellisemmat mallit.
Vanhoja ovia olen myös metsästellyt, kaksi on nyt ostettuna jo. Vielä kun jostain löytyisi vanhat hyväkuntoiset pariovet!

Tämä kuva on edellisestä kodistamme, jonka mieneni remontoi katosta lattiaan ja kerroksesta toiseen vanhaa kunnioittaen.
                                  
              

Talon suunnittelu on aivan ihanaa puuhaa.
Minun unelmatalo olisi sellainen, että siinä olisi uutta ja vanhaa suloisessa sekamelskassa.
Nytkin ryske ja kopina kuuluu ulkoa, siellä se mies pakkasessa ahertaa.
Kun meillä oli taukoa rakentamisessa, vanha naapurinmies jo kyseli, että kumivasarallako sitä taloa tehdään.
Tosin toinen kylänmies vitsaili, että rakennuksilta loistaa enemmän valoa kuin helluntalaisten seuroista.
Päivitän koko ajan talonrakennusta sivulle  "Talonrakennus projekti"

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tilkkupeiton tekoa

 
 
Nyt alkoi tuntua, että neulominen vähäksi aikaa riittää. Pengoin vanhoja kangaskätköjä ja mitä suloisempia kangaspaloja sieltä putkahtelikin. Täydensin valikoimaa kahdella uudella ruusukankaalla.
Kangaskaupassa oli onneksi myytävänä tilkkujen leikkaamista helpottamaan suunniteltu T-mitta. Muutama tunti siinä hujahti, kun istuin keittiönpöydän ääressä koko ihanuus edessäni. Leikkasinpa kolme vanhaa ruusuista essuakin mukaan peittoon. Siinä ne muistuttavat siitä kiireisemmästä elämänjaksosta.
Seuraavana päivänä ompelin. Surruttelin koneella ja neljän tunnin kuluttua olin näin pitkällä. Tilkkuja on vielä vähän, täytyy kömpia aitoille etsimään lisämateriaalia.
Kunhan peitosta tulisi edes tämmöisen pienen ihmisen torkkupeitto!
HAA, huijasin.
Tästä tulee suuri, kahden kuhertelijan päiväunipeitto tai sitten ihan vaan päiväpeitto parisängyn päälle.
Ja ihan omatekemä;D

 
Tämä piirustus on  Satusiveltimen tämänviikkoisen tehtävän aihe. Vapaalla kädellä piirretty ruudukko piti kuvioida ja varjostella mielikuvituksen mukaan. Minulle siihen alkoi muodostua linnun muotoja. Eikö tämäkin näytä vähän tilkkupeitteeltä;)

lauantai 5. tammikuuta 2013

Hiekkaleikit jatkuu

 
Katsotaanko kilpikonna kuuluvaksi rantamaisemaan? Jos, niin pääsen minäkin haasteeseen mukaan:)
Konna on hiekasta ja ympärillä merisuolaa.

Varmasti jokainen meistä on pienenä istunut hiekkalaatikossa ämpärin ja lapion kanssa ja tehnyt hienoja hiekkakakkuja, -linnoja ja autoteitä kukkuloineen ja kumpuineen. Mutta missä kirjassa lukee ettei aikuiset saisi leikkiä? Nyt voisi sanoa vähän kuin siinä mainoksessa, että "miksi minun pitäisi kärsiä siitä, että olen aikuinen?"



"Aika on itkun"


"Ja aika on naurun"

perjantai 4. tammikuuta 2013

Hiekkaleikkiä

Voi hyvänen aika, miten hauskaa leikkiminen voi olla. Ainon kutsusta lähdin mukaan hiekkaleikkiin.
Keittiönpöydälle vaan kasa kosteaa hiekkaa ja muotoilemaan. Minun käsistäni syntyi kissa. Kissa kermakupillisen jälkeen. Valkaisin sen hampaat ja nenänpään ruokasuolalla, saipa sen viiksetkin vähän valkeutta. 
Haastankin kaikki lukijat mukaan leikkiin. Tosin aika saattaa olla niin kiireistä, eikä sanonta "kiire tappaa luovuuden" ole varmaankaan tuulesta temmattu.
Mutta joskus pieni pysähtyminen ja oman luovuuden kaivelu tekee niin hyvää!

Napsun pesuhommatkin keskeytyi, kun se alkoi kuuntelemaan hiekan rapinaa.

Se kurkki vähän aikaa pöydän ääressä ja painui sitten lempipuuhaansa. hulluja nuo ihmiset.


Tacolla ja Ruikulla oli ihan omat puuhansa emännän lankakorissa.

Kaksi kertaa nostin kissan pois käsitöiden keskeltä, aina se livahti koriin takaisin. Lopulta katsoin paremmaksi siirtää keskeneräiset sukat pois temmellyksen keskeltä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ikävä kesää

ON IKÄVÄ KESÄÄ!
Ja mikä ihme sai ajatukset keskelle kesää, kun lunta sataa taivaan täydeltä ja ollaan tammikuun alussa?
Postista putkahti syyllinen, ensimmäinen siemenluettelo. se suorastaan pursuili mitä ihanampia kuvia ja lajeja. Tahtojen taistelua käytiin ja lopulta sain työnnettyä luettelon kaapin perukoille. Nyt on Tammikuu.
Ja silti, kun sulkee silmät, voi nähdä rivistöt pikkuruisia purkkeja ja ruukkuja, kaikki täynnä hennon vihreitä, uusia taimenalkuja. Voi haistaa mullan. Kuvitella mielessään kukkien värikkään runsauden. Saattaapi olla, että otan illalla luettelon uudelleen esiin ja annan vallan jokavuotiselle hulluudelle.