Yksi kesän suurimmista nautinnoista lienee metsämansikoista tehty mansikkamaito. Vai olisiko se kuitenkin paljon kermaa ja suklaata sisältävä mansikkakakku?
Vai ihan vaan puutarhassa kiertely ja kukkien tuoksutteleminen. Kaikki minulle rakkaita asioita.
Punaiset liljat kukkivat suurempien perennojen siimeksessä. Laulussa sanotaan, että harmaa on hyvä väri, mutta kyllä se minusta se hyvä väri on punainen!
Tosin se punainen ei kaikkialle sovi. "Lemmenpolun" päässä aukeaa meillä viileämpien ja rauhallisempien värien puutarha. Talon veranta jää mukavasti näiden värien syliin.
Jalolupiinin valkeat kukkatertut kurkottelevat korkeuksiin. Suunnitelmissa on istuttaa puutarhan takaosaan aidanne valkoisista syreeneistä. Vai laittaisiko pikkuisen vaaleanpunaista mukaan...?
Salvia on kaunis reunakasvi pystyn ja tuuhean kasvutapansa vuoksi. Ja väreissäkin löytyy, yläpihalla olen reunustanut penkin vaaleanpunaisella salvialla.
Vain yksi sininen Ukonkello oli eksynyt valkoisten joukkoon. Joten kuvattava tämä rohkea yksilö oli.
Puutarhanhoito on ihanaa ja terapeuttista. Aikaisin aamulla, kun kaste kimaltelee vielä nurmella, tuoksu on mahtava. Voisin vain kierrellä ja nauttia kukkien väreistä ja lehtien muodoista. Mutta sitten katse osuu penkissä pilkottaviin, sinne kuulumattomiin rikkoihin ja itsestään levinneihin kukkasiin. Ne on kitkettävä, mutta huomenna- Ehkä.
Mikä kiire tässä nyt on, minullahan on aikaa koko elämä.
Ruikkua väsyttää. Se on koko yön kulkenut hiirijahdissa, ilmeisesti ilman saalista, koska se on tasaisin väliajoin käynyt syömässä omasta kupistaan. Mutta nämä valoisat kesäyöt! Kuka jaksaisi nukkua kun maailma on paljon jännittävämpi tuolla ulkona.
Nämä villiruusut aloittaa meillä aina ruusujen kukinnan. uusia ruusupensaiden alkuja tupsahtelee aina lisää, jos ruohonleikkuu on jäänyt vähemmälle huomiolle piha-alueen ulkopuolella. Kukat ovat pieniä ja melko vaatimattomia, mutta se tuoksu huumaa. Jonakin kauniina päivänä siirrän vielä nämä yhtenäiseen aidanteeseen perhosten ja meidän ihmistenkin iloksi.
Unikot ilahduttavat meitä hetkisen ajan, mutta lähes hurmokseen saakka!
Kanoille ei kuulu nyt kovin hyvää. Tai miten tämän nyt ilmaisisi, olisiko se kuvaavaa, että kukkopaistin tuoksu leijuu jo ilmassa.
Meille on tullut sellainen ongelma, että kanat nokkivat munansa, joinakin aamuina munista ei ole näkyvissä märkää länttiäkään, ne ovat jo menneet parempiin suihin. Olen etsinyt tietoa, miten munien syömisestä voisi päästä eroon. Valkoiseksi maalattuja kiviä ollaan jo koetettu, seuraavaksi täytynee koettaa chili/ sinappi/ pippurilinjaa. Joku ehdotti myös kuumaa perunaa munankuorien sisälle.
Mies terottelee jo kirvestä.
Pohdittiin voisiko munien syöminen johtua vaillinaisesta ravintoaineiden saannista tai ulkoisista häiriötekijöistä...
Kun laitettiin ensimmäiset valkoiseksi maalatut kivet pesään, alkoi innokkain hautojakanamme samantien hautomishommiin. Se ei kertakaikkiaan suostunut tulemaan pesästä ulos. Siellä se jäkitti aurinkoisen kesäpäivän toisensa jälkeen hautomassa kahta kivenmurikkaa.
Kunnes sääli voitti ja uhrasimme viimeiset kaksi oikeaa kananmunaa sille haudottaviksi. Katsotaan nyt mahtaako niistä syntyä tipuset.
Eli ei tämä ekokanojen pitäminen aina niin helppoa ole, ainakaan jos haluaa itse herkutella tuoreilla kananmunilla:)
Ps. Minua ei kanasalaattikaan nyt houkuta...
Nyt ei ainakaan kukaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi lämmintä. Meillä mittari on kivunnut jo kolmenkymmenasteen yli. Päivät menee hitain liikkein, olen nyppäissyt muutamia rikkaruohoja kukkapenkeistä ja sitten jo siirtänyt tuolia varjoon.
Tytön koira Taco on ollut meillä kesähoidossa nyt muutaman päivän ja Tuisku on niin innoissaan kaverista, ettei toinen meinaa saada hetken rauhaa. Tämä on harvinainen kuva siinä mielessä, että koirat eivät ole pinossa ja päällekkäin!
Mutta jos meillä onkin kuuma, ajatelkaapas lampaita. Niitä kun ei voi edes suihkuttaa märiksi niin kuin koiria, lammashan inhoaa vettä. Siellä ne laitumella viettääkin suurimman osan päivästä makaillen heinien joukossa ja vasta illemmalla ne lähtevät liikkeelle. Taco käy säännöllisesti niitä moikkaamasa, syö heinää niiden seurana ja varmaan määkisi jos pystyisi.
Ruikkukin ottaa nyt rennosti, hiirijahdit saa jäädä viileämmille ilmoille. Toinen kissa, Napoleon eli Napsu viettää kuumimmat tunnit saunan lauteilla ( lämmittämättömän ) tietty.
Kesä on nyt edellä. Lupiinit kukkii täysillä, takana lumipalloheisi ja kun katsoin eilen ruusupensaita, yllätyksekseni näin että ne oli täynnä pikkuruisia ruusunnuppuja. Ja normaalisti`juhannusmorsian` kukkii viikon päästä juhannuksesta. Kukinta on runsasta, mutta valitettavasti se on myös ohi todella nopeasti näissä säissä.
Kasstelukannu on koko ajan valmiudessa. Hommasin sihkuletkuun viimeinkin pistooliosan, jossa on monia eri säätimiä veden voimakkuuden ja suihkun säätelyyn. Ja lisäksi sadettaja on saanut suihkuttaa kokopäiväisesti vettä kukkien kuin myös lintujen iloksi.
Perhosia on bongattu tänä kesänä todella monia lajeja. Tämä kaunotar istuskeli sireeninkukka-aterialla eilen. Liekö sekin huumantunut auringon lämmöstä niin paljon, että olisin voinut ottaa sen vaikka käteen. Nautitaan näistä unohtumattomista hetkistä, helteestä huolimatta tai niiden vuoksi. Miten kukakin ajattelee;)
