Satumaa
Satumaa
aukeaa edessäni lumoavana ja niin hiljaisena, että siihen voisi upota. Pehmeät,
puhtaanvalkoiset pilvet houkuttelevat minua ja antaudun halulla niiden kutsuun.
Ne liikkuvat rauhallisesti, hyvin matalalla liitäen. Sivelen oman hattaraisen
patjani pintaa, kunnes en voi enää vastustaa ja annan käteni upota vaniljaan.
Kohta kahmin tuoksuvaa pehmeyttä päänalusekseni ja kahmaisen kourallisen
ristiselkäni alle. Liikumme utuista,
punertavaa valoa kohti. Ylhäältä laskeutuvat kuin sokerista kehrätyt
tikkaat, ne heilahtelevat hiljaa ilmavirrassa. Pilvi kulkee lupauksen ohi.
Tunnen,
miten pilvenhattarasta haihtuu ohuita, hopeisia kiehkuroita ja ymmärrän, että
ne ovat ihmisten unelmia ja haaveita. Taivaalta pyrähtää parvi pilvilintuja. Ne
poimivat kauneimmat hahtuvat nokkiinsa ja lentävät toteuttamaan
tehtäväänsä. Tänään jossakin soi ilo.
Vaaleansiniset
ja valkoiset kukat kurkottavat korkeuksiin. Niiden terälehdet miltei hipovat
ihoani. Pastellinen silkki vaihtuu samettiin. Laskeudun hehkuvan punaiseen
mereen. Kahlaan puhtaassa onnessa.
Erikoisenmuotoiset,
tuoksuvat köynnökset ovat perhosten peitossa, kunnes ne äkkiä lehahtavat
tanssiin. Tuuli myötäilee, se tuo tullessaan herkän sävelen, kullan värisen
laulun. Musiikki hajoaa kimalteleviksi pisaroiksi puutarhan ylle.
Puiden
syvänvihreät lehdet avautuvat, ne nauttivat hohtavan eliksiirin. Jokaisesta
lehdestä puhkeaa värikäs, mehukas hedelmä. Isken hampaani lähimpään ja
sokerinen mehu tirskahtaa. Samaan aikaan makea ja hehkuva. Tältä maistuu
aurinko.
Äkkiä hedelmät
ropisevat värikkäänä sateena alas, kerääntyvät puroksi ja lopulta
kiemurtelevaksi joeksi. Se virtaa kauniin laakson poikki, jonka varrella kasvaa
pallomaisia, pulleita pensaita. Pensaiden takaa putkahtaa pystynokkainen
olento, toinen ja kolmas. Ne kiiruhtavat veden äärelle ja pulahtavat yksi
kerrallaan nauttimaan aurinkokylvystä. Hetken kuluttua ne katoavat kikattaen
takaisin vihreyteen.
Aurinko
lämmittää, olo on raukea, onnellinen.
Sanotaan, että todellisuus on tarua
ihmeellisempää. Ainakin Satumaassa.
Jahas, runosuoni sykkii, säkeitä se lykkii! ;O)
VastaaPoistaSe on tämä lähesyvä joulun aika, mikä saa sadut heräämään...
VastaaPoistaTällähetkellä mielelläni minäkin käväisisin Satumaassa :)
VastaaPoistaSilmät kiinni...
PoistaIhana satumaa... jotenkin niin vapaata kerrontaa. Täytyy lukea vielä uudelleen!
VastaaPoistaKIITOS:)
VastaaPoista