torstai 1. marraskuuta 2012

Päiväuni


Satumaa

Satumaa aukeaa edessäni lumoavana ja niin hiljaisena, että siihen voisi upota. Pehmeät, puhtaanvalkoiset pilvet houkuttelevat minua ja antaudun halulla niiden kutsuun. Ne liikkuvat rauhallisesti, hyvin matalalla liitäen. Sivelen oman hattaraisen patjani pintaa, kunnes en voi enää vastustaa ja annan käteni upota vaniljaan. Kohta kahmin tuoksuvaa pehmeyttä päänalusekseni ja kahmaisen kourallisen ristiselkäni alle. Liikumme utuista,  punertavaa valoa kohti. Ylhäältä laskeutuvat kuin sokerista kehrätyt tikkaat, ne heilahtelevat hiljaa ilmavirrassa. Pilvi kulkee lupauksen ohi.

Tunnen, miten pilvenhattarasta haihtuu ohuita, hopeisia kiehkuroita ja ymmärrän, että ne ovat ihmisten unelmia ja haaveita. Taivaalta pyrähtää parvi pilvilintuja. Ne poimivat  kauneimmat hahtuvat  nokkiinsa ja lentävät toteuttamaan tehtäväänsä. Tänään jossakin soi ilo.

Vaaleansiniset ja valkoiset kukat kurkottavat korkeuksiin. Niiden terälehdet miltei hipovat ihoani. Pastellinen silkki vaihtuu samettiin. Laskeudun hehkuvan punaiseen mereen. Kahlaan puhtaassa onnessa.

Erikoisenmuotoiset, tuoksuvat köynnökset ovat perhosten peitossa, kunnes ne äkkiä lehahtavat tanssiin. Tuuli myötäilee, se tuo tullessaan herkän sävelen, kullan värisen laulun. Musiikki hajoaa kimalteleviksi pisaroiksi puutarhan ylle.

Puiden syvänvihreät lehdet avautuvat, ne nauttivat hohtavan eliksiirin. Jokaisesta lehdestä puhkeaa värikäs, mehukas hedelmä. Isken hampaani lähimpään ja sokerinen mehu tirskahtaa. Samaan aikaan makea ja hehkuva. Tältä maistuu aurinko.

Äkkiä hedelmät ropisevat värikkäänä sateena alas, kerääntyvät puroksi ja lopulta kiemurtelevaksi joeksi. Se virtaa kauniin laakson poikki, jonka varrella kasvaa pallomaisia, pulleita pensaita. Pensaiden takaa putkahtaa pystynokkainen olento, toinen ja kolmas. Ne kiiruhtavat veden äärelle ja pulahtavat yksi kerrallaan nauttimaan aurinkokylvystä. Hetken kuluttua ne katoavat kikattaen takaisin vihreyteen.

Aurinko lämmittää, olo on raukea, onnellinen.

 Sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ainakin Satumaassa.
 

6 kommenttia:

  1. Jahas, runosuoni sykkii, säkeitä se lykkii! ;O)

    VastaaPoista
  2. Se on tämä lähesyvä joulun aika, mikä saa sadut heräämään...

    VastaaPoista
  3. Tällähetkellä mielelläni minäkin käväisisin Satumaassa :)

    VastaaPoista
  4. Ihana satumaa... jotenkin niin vapaata kerrontaa. Täytyy lukea vielä uudelleen!

    VastaaPoista

Kommentteja on NIIN nautinnollista lukea, jätä ihmeessä omasi!