Kukko kanoineen on ihan uskomatoman säännöllisiä rytmiltään. Ensi kiekaisut kajahtaa siinä kuuden jälkeen. Ja kahdeksalta käy melkoinen kotkotus, jos ruuan tuojaa ei vielä näy.Ja jotenkin ei lakkaa huvittamasta, miten ne peräkanaa marssivat vähän ennen iltaseitsemää sisätiloihin ja orrelle, aina samassa järjestyksessä. Kukko ottaa lempikanansa siiven alle, ne on tosi suloisia siinä nököttäessään.
Puutarhassa syksy alkaa näyttää tuloaan. Viiniköynnokset punertuvat, samoin aroniat on päivä päivältä tummemman punaisia lehdiltään.Daaliat on nyt kaikkein kauneimmillaan. Tänä vuonna ennätin tukea ne, niinpä valtaisista kukkasista huolimatta ne ovat ylväästi pystyssä. Toivottavasti saan juurakot tänä vuonna paremmin selviämään talven yli. Laitankin niitä nyt kahteen eri paikkaan talvisäilöön ja kahdella eri tavalla. Toiset kuiviltaan paperipussiin ja toiset kuivaan turpeeseen pahvilaatikkoon. Jos edes toiset säilyisivät, olisin onnellinen.
Sateisina päivinä on ihana käpertyä viltin alle hyvän kirjan kanssa. Ja suklaalevyn:D.
Voi tuota kukkoa :)
VastaaPoistaJotenkin haikea mieli,kun talvi tekee tuloaan. Toivottavasti kuitenkin on vielä pitkään kuivaa ja aurinkoista syksyä jäljellä.
Kyllä uskon että aurinkoakin vielä piisaa. Vaikea uskoa, että ollaan jo lokakuussa...
PoistaKiva
VastaaPoista