Keittiönpöydälle vaan kasa kosteaa hiekkaa ja muotoilemaan. Minun käsistäni syntyi kissa. Kissa kermakupillisen jälkeen. Valkaisin sen hampaat ja nenänpään ruokasuolalla, saipa sen viiksetkin vähän valkeutta.
Haastankin kaikki lukijat mukaan leikkiin. Tosin aika saattaa olla niin kiireistä, eikä sanonta "kiire tappaa luovuuden" ole varmaankaan tuulesta temmattu.
Mutta joskus pieni pysähtyminen ja oman luovuuden kaivelu tekee niin hyvää!
Tacolla ja Ruikulla oli ihan omat puuhansa emännän lankakorissa.
Hih, toi hiekkakissa on lystikäs. Mekin tykätään lankakeristä.
VastaaPoista:)
PoistaMinäkään en tiedä yhtään kissaa, joka ei kiinnostuisi lankakeristä;D
Hieno kissa. Joo, parempi siirtää neule...
VastaaPoista...ettei sille käy kuten olkihimmelille...
Poista...ja mikä hiekka-kissa tulikaan leikin tuloksena. Hienoa. Nyt käy linkittämässä tämä teoksesi haastesivuille: http://satusivellin.blogspot.fi/ niin saat käviöitä katsomaan hiekkaveistostasi. Uusi haaste ilmestyy aina keskiviikkoisin puolilta päivin. Linkitys sivuilta löytyy enemmän asiasta tietoa.
VastaaPoistaSuunnittelu ja luominen on piristävää normaalin päivärytmin vastapainona.
Ihanat kisut ja
Minäpäs menen!!!
PoistaNo jopas tuli hauska hiekkakissa ;)
VastaaPoistaMulla on välillä puikkojen heiluttelujen kanssa ongelmia,kun Hiltusen on ihan pakko hyökkäillä mun lankakeräni päälle.
Joo, ja välillä se huvittaa, mutta joskus taas...
PoistaJuuri tuollaista pitää elämän olla! Uskon että ihminen on 'leikkivä ihminen' ei homo sapiens. Leikkivä ihminen jaksaa paremmin, voi paremmin!!
VastaaPoistaIhania nuo kissat vain on, vaikka sitten ilkikurillaankin.
Niin minustakin, vaikka joskus saa kavereilta kuittauksia ;D
PoistaKuka sitä jaksaisi aina olla niin vakavamielinenkään, ei kai elämää ole pelkästään sellaiseksi tarkoitettu...