Voi vain kuvitella sitä onnen määrää, kun viimein pääsi tekemään unelmiensa pihaa. Toin entisestä kotipihastani taimia minkä vain kerkesin, millään ei olisi raaskinut jättää itsekasvattamia ja rakkaita perennoja. Istutin ja kaivoin, multaa tuotiin perävaunulla useaan otteeseen ja lopulta tilasin rekkakuormallisen, että sain ison penkin valmiiksi. Kesät oli mukavia ja työntäyteisiä, rantalomailusta oli vain muistot, nyt ei kertakaikkiaan malttanut makoilla rannoilla kun sormet syyhysivät puutarhan kimppuun.Ja joka kesä istutukset oli aina vähän kauniimpia ja rehevämpiä. Valmistahan puutarhassa ei tule koskaan. Talvi-illat meni mukavasti puutarhakirjoja lueskellessa ja unelmia hautoessa.Ja tietysti sitä kevättä odotellessa:)