Se on heippa!

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun aloitin blogin Mansikkaa ja valkoapilankukkaa. Nyt on aika lopettaa, opiskelu on alkanut ja koulutehtävät painavat päälle.
Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana!
Toivotaan aurinkoisia syyspäiviä ja iloisia hetkiä elämässä, mitä kukakin sitten touhuaakaan.

KIITOS!

Sellaista elämä on, sanotaan tutussa laulussakin. Surullisia hetkiä. tasaista menoa ja sitten ilon pilkahduksia. Onneakin.
Meillä oli päätös tehty. Munia syövät kanat ja kukko oli pakko lopettaa. Kaikki mahdolliset konstit oli kokeiltu. Valkoisiksi maalatut kivet, betonilla täytetyt munankuoret, voimakkaat mausteet, mutta ei, mikään näistä ei tehonnut.Kun pesät ennen pullisteli munia, nyt saatiin ehkä yksi muna päivässä, jos vaan ennätit sen hakemaan.
Viljo, Klaara ja Elviira kotkottelevat nyt ikuisesti vehreillä laitumilla. Hulda, Nilkku-Maija ja Rose ovat nyt toistaiseksi seurannassa.
Amalia ei munia noki. Se hautoo! Kuusi täydellistä kananmunaa sen alla köllöttelee. Tai itseasiassa enää viisi, sillä keskiviikkona saimme kokea pikkuisen ihmeen, kun ensimmäinen muna kuoriutui ja kaunis vaaleankeltainen tipu tepasteli ulos kuorestaan. Huolehtivainen emo otti sen heti siipiensä suojaan ja jatkoi hautomista. Nyt on kolme päivää kulunut ja emo hautoo edelleen, vain pieneksi hetkeksi se malttaa tulla nokkaisemaan ruokaa vauvelinsa kanssa ja sitten se palaa pesään. Sain nappaistua kuvan, tässä tipu on kaksi päivää vanha.

On tosi mukavaa seurata emon ja poikasen suhdetta. Erilaisilla äänillä se ilmoittaa lähestyvästä vaarasta, saapuvasta ruuasta tai rauhoittavasta olotilasta. Tätä ääntä ei voi nimittää kotkotukseksi, se on pikemminkin kujerrusta, matalaa ja sointuisaa. Ja tipu vastaa sille suloisesti piipittäen. Kanaemo on alkanut opettaa pikkuiselle syömistä. Se kopauttaa nokallaan lautasta kolmen ja kahden sarjojoissa ja tipu tekee saman perässä ja mussuttaa tyytyväisenä vauvanruokaansa; Murskattua, keitettyä kananmunaa, lämmintä vettä ja kaurahiutaleita.

 

Talven heinät on haettu pellolta. Tästä riittää kuiviketta ja talviheinää lampaillekin.

Tämä mennyt vuosi on ollut yksi elämäni parhaista .

Täällä maalla aika menettää merkityksensä, varsinkin kun normaalielämää rytmittää aikatulut, työajat, erilaiset velvoitteet.

Mutta kaikki loppuu aikanaan.. Nyt on vuorossa elämänmuutos, nykyinen joutenolo ja aikaisempi yrittäjyys vaihtuu opiskeluun.

Muutoin elämä saa soljua eteenpäin, kuten tähänkin asti.

Katsotaan mitä tämä seuraava vuosi tuo tullessaan.

 

 

Kesän nautintoja

Yksi kesän suurimmista nautinnoista lienee metsämansikoista tehty mansikkamaito. Vai olisiko se kuitenkin paljon kermaa ja suklaata sisältävä mansikkakakku? 
Vai ihan vaan puutarhassa kiertely ja kukkien tuoksutteleminen. Kaikki minulle rakkaita asioita.

Punaiset liljat kukkivat suurempien perennojen siimeksessä. Laulussa sanotaan, että harmaa on hyvä väri, mutta kyllä se minusta se hyvä väri on punainen!

Tosin se punainen ei kaikkialle sovi. "Lemmenpolun" päässä aukeaa meillä viileämpien ja rauhallisempien värien puutarha. Talon veranta jää mukavasti näiden värien syliin.

Jalolupiinin valkeat kukkatertut kurkottelevat korkeuksiin. Suunnitelmissa on istuttaa puutarhan takaosaan aidanne valkoisista syreeneistä. Vai laittaisiko pikkuisen vaaleanpunaista mukaan...?

Salvia on kaunis reunakasvi pystyn ja tuuhean kasvutapansa vuoksi. Ja väreissäkin löytyy, yläpihalla olen reunustanut penkin vaaleanpunaisella salvialla.

Vain yksi sininen Ukonkello oli eksynyt valkoisten joukkoon. Joten kuvattava tämä rohkea yksilö oli.

Puutarhanhoito on ihanaa ja terapeuttista. Aikaisin aamulla, kun kaste kimaltelee vielä nurmella, tuoksu on mahtava. Voisin vain kierrellä ja nauttia kukkien väreistä ja lehtien muodoista. Mutta sitten katse osuu penkissä pilkottaviin, sinne kuulumattomiin rikkoihin ja itsestään levinneihin kukkasiin. Ne on kitkettävä, mutta huomenna- Ehkä. 
Mikä kiire tässä nyt on, minullahan on aikaa koko elämä.

Maalaiselämän arkea

Ruikkua väsyttää. Se on koko yön kulkenut hiirijahdissa, ilmeisesti ilman saalista, koska se on tasaisin väliajoin käynyt syömässä omasta kupistaan. Mutta nämä valoisat kesäyöt! Kuka jaksaisi nukkua kun maailma on paljon jännittävämpi tuolla ulkona.

Nämä villiruusut aloittaa meillä aina ruusujen kukinnan. uusia ruusupensaiden alkuja tupsahtelee aina lisää, jos ruohonleikkuu on jäänyt vähemmälle huomiolle piha-alueen ulkopuolella. Kukat ovat pieniä ja melko vaatimattomia, mutta se tuoksu huumaa. Jonakin kauniina päivänä siirrän vielä nämä yhtenäiseen aidanteeseen perhosten ja meidän ihmistenkin iloksi.

Unikot ilahduttavat meitä hetkisen ajan, mutta lähes hurmokseen saakka!

Kanoille ei kuulu nyt kovin hyvää. Tai miten tämän nyt ilmaisisi, olisiko se kuvaavaa, että kukkopaistin tuoksu leijuu jo ilmassa.
Meille on tullut sellainen ongelma, että kanat nokkivat munansa, joinakin aamuina munista ei ole näkyvissä märkää länttiäkään, ne ovat jo menneet parempiin suihin. Olen etsinyt tietoa, miten munien syömisestä voisi päästä eroon. Valkoiseksi maalattuja kiviä ollaan jo koetettu, seuraavaksi täytynee koettaa chili/ sinappi/ pippurilinjaa. Joku ehdotti myös kuumaa perunaa munankuorien sisälle.
Mies terottelee jo kirvestä.
Pohdittiin voisiko munien syöminen johtua vaillinaisesta ravintoaineiden saannista tai ulkoisista häiriötekijöistä...
Kun laitettiin ensimmäiset valkoiseksi maalatut kivet pesään, alkoi innokkain hautojakanamme samantien hautomishommiin. Se ei kertakaikkiaan suostunut tulemaan pesästä ulos. Siellä se jäkitti aurinkoisen kesäpäivän toisensa jälkeen hautomassa kahta kivenmurikkaa.
Kunnes sääli voitti ja uhrasimme viimeiset kaksi oikeaa kananmunaa sille haudottaviksi. Katsotaan nyt mahtaako niistä syntyä tipuset.
Eli ei tämä ekokanojen pitäminen aina niin helppoa ole, ainakaan jos haluaa itse herkutella tuoreilla kananmunilla:)

Ps. Minua ei kanasalaattikaan nyt houkuta...

Ihana kuuma kesä

Nyt ei ainakaan kukaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi lämmintä. Meillä mittari on kivunnut jo kolmenkymmenasteen yli. Päivät menee hitain liikkein, olen nyppäissyt muutamia rikkaruohoja kukkapenkeistä ja sitten jo siirtänyt tuolia varjoon.
Tytön koira Taco on ollut meillä kesähoidossa nyt muutaman päivän ja Tuisku on niin innoissaan kaverista, ettei toinen meinaa saada hetken rauhaa. Tämä on harvinainen kuva siinä mielessä, että koirat eivät ole pinossa ja päällekkäin!

Mutta jos meillä onkin kuuma, ajatelkaapas lampaita. Niitä kun ei voi edes suihkuttaa märiksi niin kuin koiria, lammashan inhoaa vettä. Siellä ne laitumella viettääkin suurimman osan päivästä makaillen heinien joukossa ja vasta illemmalla ne lähtevät liikkeelle. Taco käy säännöllisesti niitä moikkaamasa, syö heinää niiden seurana ja varmaan määkisi jos pystyisi.

Ruikkukin ottaa nyt rennosti, hiirijahdit saa jäädä viileämmille ilmoille. Toinen kissa, Napoleon eli Napsu viettää kuumimmat tunnit saunan lauteilla ( lämmittämättömän ) tietty.

Kesä on nyt edellä. Lupiinit kukkii täysillä, takana lumipalloheisi ja kun katsoin eilen ruusupensaita, yllätyksekseni näin että ne oli täynnä pikkuruisia ruusunnuppuja. Ja normaalisti`juhannusmorsian` kukkii viikon päästä juhannuksesta. Kukinta on runsasta, mutta valitettavasti se on myös ohi todella nopeasti näissä säissä.

Kasstelukannu on koko ajan valmiudessa. Hommasin sihkuletkuun viimeinkin pistooliosan, jossa on monia eri säätimiä veden voimakkuuden ja suihkun säätelyyn. Ja lisäksi sadettaja on saanut suihkuttaa kokopäiväisesti vettä kukkien kuin myös lintujen iloksi.

Perhosia on bongattu tänä kesänä todella monia lajeja. Tämä kaunotar istuskeli sireeninkukka-aterialla eilen. Liekö sekin huumantunut auringon lämmöstä niin paljon, että olisin voinut ottaa sen vaikka käteen. Nautitaan näistä unohtumattomista hetkistä, helteestä huolimatta tai niiden vuoksi. Miten kukakin ajattelee;)

Jos saisin elää elämäni uudestaan,
yrittäisin ensi kerralla tehdä enemmän
erehdyksiä. Rentoutuisin, olisin taipuisampi,
olisin hupsumpi kuin olen tällä matkallani
ollut. Matkustelisin.

Hulluttelisin.

Kiipeäisin useammin vuorille, uisin joissa,
katselisin auringonlaskuja.

Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän
papuja.

Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan,
kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia
asioita, kantaisin vähemmän matkatavaraa
mukanani.

Jos saisin elämäni uudelleen elettäväksi,
kulkisin paljain jaloin aikaisesta keväästä
myöhäiseen syksyyn.

Ajelisin karusellissa ja poimisin päivän-
kakkaroita.

(Nebraskalaisen munkin testamentti)

Lampaat laitumelle ja kanat ulkoruokintaan

Kesä!
Lampaiden aitaukset on kunnostettu ja pörröturkit pääsivät vihdoinkin kesäajaksi ulos. Kerintäurakka tehtiin toukokuun alussa, että turkki ehtisi vähän kasvaa suojaksi mäkäräisiä ja paarmoja vastaan. Lampaat asettuivat tyytyväisinä märehtimään syötyään pallukkavatsat täyteen vihreää, mehevää ruohoa. Tuisku seurasi onnellista tapahtumaa korvat terhakkaasti pystyssä. Se halusi välttämättä olla mukana joka hetkessä, ja lampaatkin, ihme kyllä, sallivat sen oleskella joukossaan laitumella. Liekö asiaa auttanut, että lapinkoiran pentumme heittäytyi lampaaksi ruohotupsakkeita vimmatusti hampaissaan jauhaen;)

Kun tyhjensimme lampolan vanhoista oljista ja lannasta, mies innostui vielä siistimään kanalankin. Vanhat roippeet ulos ja uudet tuoksuvat heinät sisään. Kyllä siinä kukerrus kävi. Samoin tein aukastiin ikkunaluukut ulos ja kanat ja Viljo-herra saivat maistaa myöskin kesän ihanuutta, ainakin näin aluksi turvallisesti omassa aitauksessaan.

Kevään hurmaa

Nyt se on tullut, ihana, ihana kevät. Tai oikeastaan tätä voisi sanoa jo kesäksi. Lämpötilat kipuaa päivittäin jo yli kahdenkymmenen asteen. Tulppaanit, helmililjat ja hedelmäpuiden kukat on täydessä loistossaan. Mehiläiset on kömpineet talvitokkuraisina pesistään ja ne surisevat onnellisina kukkameressä. Virittelimme riippukiikun kahden omenapuun väliin. Mikäs siinä on köllötellessä ja katsellessa luonnon kauneutta.

 

 Keväiset Palloesikot yllättävät joka vuosi uusilla väreillään. Ensi keväänä aion jakaa kaikki esikkotuppaat pieniin osiin ja näin lisätä rakastamiani kukkasia.

 

 

Vuosikymmenen ajan olen suosinut hempeitä värejä, hennon sinistä, herkkää vaaleanpunaista ja puhtaan valkeaa. Nyt kaipaan kaikkia väripaletin loistavia värejä. Punaista, keltaista, lilaa. Annetaan värien loistaa!

 

 

Tulppaanien ja Thalia-Narsissien hehkua. Ensi syksynä aion istuttaa paljon kirkkaanpunaisia tulppaaneja lisää. Punainen on puhtaan ilon väri.

 

Miehen mittaiseksi kasvanutta Lumipalloheisiä, Ritarinkannusta, lupiinia ja Tuoksumataramattoa. Laattakäytävä on  nimeltään "Lemmenpolku". Nimensä se sai puolivahingossa, kun uusi naapurimme tuli tutustumaan meihin, katseli keväistä pergolaa polkuineen ja kysyi että onko tuo nyt se kuuluisa lemmenpolku, jota kulkiessaan lempi kasvaa ja vahvistuu. Sanoi vielä, että pitäisi vaimon kanssa sitä koettaa kulkea.

Toivotaan, että taika tepsii lemmenpolullamme;) 

 

 

 

Tässä laatikossa kasvaa Ananas-Timjamia ja Sitruuna-Oreganoa. Nyt vaan uusia reseptejä kehittelemään!

 

 

Paikallisillä Puutarhapäivillä oli ihanien kesäkukkien ja maukkaiden munkkikahvien lisäksi tarjolla mitä upeimpia rautalankaverkko-laatikoita. Jokainen kävijä sai yhden ilmaiseksi ja lisää sai ostaa tosi edullisella viiden euron hinnalla. Minulle näistä laatikoista tuli kätevä hyllykkö taimille ja puutarhavälineille. Terveisiä Kodin Kukille!

 

Auringonsäteitä ja virkistäviä vesipisaroita kaikille!

KIITOS TUNNUSTUKSESTA TUISKU!

1.Kevään puuhailupaikka mieluisin? 
PUUTARHA. LÄHES KAIKKI TEHDÄÄN KEVÄÄLLÄ ULKONA.
2.Mikä on suosikkisi,siemenistä,jota kylvät keväällä? 
JOKA KEVÄT LAITAN KASVAMAAN VALKOISIA JA SINISIÄ PERENNOJA. KURJENKELLOT, LEMMIKIT, SORMUSTINKUKAT! OI!!!
3.Millainen on mielestäsi kaunein kukkapenkki?
SE ON ROMANTTINEN, VAALEAN SINI-PUNA-VALKOINEN UNELMA.
TOSIN VÄRIKKÄÄTKIN MÄÄRÄTYISSÄ PAIKOISSA ON IHAN YLIVETOJA.
4.Mikä on vallitsevin kukka,pihassasi?
MIKÄS MUU KUIN RUUSU, KUKKIEN KUNINGATAR!
5.Paras hetki viimekesältä? 
KUN OLIN PAKANNUT VIIMEISETKIN KIMPSUT JA KAMPSUT YRITYKSESTÄNI JA SIIRTYNYT VUODEN VAPAALLE.
6.Onko pihassasi mitään muuta alaa,kuin kukkasille?
VOI ON, VAIKKA KUINKA. KOIVIKOILLE, PELLOLLE, MANSIKKAMAALLE, LAITUMILLE. TOSIN KUKKASET PITÄVÄT PUOLENSA HYVIN;)
7.Paras juures sato,jonka olet saanut?
PARAS SATO ON MIEHEN KASVATTAMAT KESÄKURPTISAT JA SALAATIT.
8.Miellyttävin kukkasi?
RUUSU ON KAUNEIN, MUTTEI MIELLYTTÄVIN PIIKKIENSÄ VUOKSI.
SANOISIN ETTÄ KEVÄÄLLÄ PALLOESIKKO JA KESÄLLÄ KAIKKI KELLOKUKAT.
9.Kuvaa tunnelmoivin hetkesi viime talvelta?
KYNTTILÄT JA PUNAVIINIGLÖGI HÖYRYÄVÄNÄ LASISSA. SAUNA LÄMPENEMÄSSÄ JA OMAN MIEHEN KAINALOSSA.
10.Mikä on pihasi vallitsevin paikka,jossa viihdyt? 
VAIHTELEE AINA AURINGON SUUNNAN MUKAAN. TUULENSUOJASSA JA AURINGONSÄTEISSÄ KYLPIEN ON PARAS.

Voi elämän kevät

Auringon koko ajan lisääntyvä valo saa mielen virkeäksi ja niin sitä innostuu näpertelemään kaikenlaista. Olikin viime hetket hakea riippakoivun oksia ja aloittaa askartelu. Tein kolme erilaista pikku pesää.

Kierrätystä parhaimmillaan!

Tuiskusta ja Tacosta tuli kaverit melkein heti. Tosin alkujännityksen jälkeen Tuisku innostui koirakaveristaan niin, että Taco oli välillä hätää kärsimässä. Se mylläsi ja nyhjäsi Tacon kimpussa niin, että toinen ei tiennyt enää mihin päin se asettuisi.

Ruikun ruokahetki sai salamannopeasti toiveikkaat kaverukset kärkkymään mahdollisia tipahtelevia makupaloja;)
 Tämä kevät tulee olemaan kiirettä ja vipinää täynnä, hyvä niin.