perjantai 31. elokuuta 2012


Elämää ja unelmia, lemmikkejä ja puutarhahulluutta.

Lemmikkejä ja puutarhahulluutta on tullut käsiteltyäkin jo, elämääkin aina silloin tällöin, mutta unelmista tulee puhuttua harvemmin. Olisiko takana taikauskoa. Jos sen kertoo ääneen, se ei koskaan toteudu. Niinkuin pienenä saman sanan sanottua laitettiin peukut vastakkain ja piti toivoa. Eikä missään nimessä saanut kertoa mitä oli toivonut. Ettei taika raukeaisi. Kuitenkin nyt aikuisena uskallan sanoa mistä unelmoin. Että elämä olisi onnellista. Siinä se lyhykäisyydessään. Jokaisella meillähän on erilainen onnen  mitta. Toinen mittaa rahalla, kolmas rakkaudella. Neljäs kokemuksilla. Jokainen saa onnenhetkensä omalla tavallaan. Ja hyvä niin.
Tänään onneen riittää ihan pienet asiat. Saunan kosteat löylyt, lasillinen tai kaksi punaviiniä miehen kanssa vilvoittelemassa. Koiran hännän heilutus. kissan pehmeän turkin silitys. Lauantain toivekonsetti radiosta. Oma pikku tupa. Pikku elämä. Pikku onni.



2 kommenttia:

  1. Nyt,kun olen itse sairastunut vakavaan sairauteen,on sitä kummasti elämänkatsomus muuttunut. Ennen välillä ärsytti suunnattomasti arjen puuduttavuus;töissä käynti ja lapsiperheen rutiinit. Nyt olisin onnellinen,kun saisin palata siihen aikaan takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se meillä ihmisillä tuppaa olemaan. On niin kovin vaikeaa arvostaa asioita joita sortuu pitämään itsestäänselvyyksinä. Voimia sinulle,että jaksat arkea eteenpäin. Nautitaan syksyn väriloistosta, Päivi.

      Poista

Kommentteja on NIIN nautinnollista lukea, jätä ihmeessä omasi!