Elämää ja unelmia, lemmikkejä ja puutarhahulluutta.

Lemmikkejä ja puutarhahulluutta on tullut käsiteltyäkin jo, elämääkin aina silloin tällöin, mutta unelmista tulee puhuttua harvemmin. Olisiko takana taikauskoa. Jos sen kertoo ääneen, se ei koskaan toteudu. Niinkuin pienenä saman sanan sanottua laitettiin peukut vastakkain ja piti toivoa. Eikä missään nimessä saanut kertoa mitä oli toivonut. Ettei taika raukeaisi. Kuitenkin nyt aikuisena uskallan sanoa mistä unelmoin. Että elämä olisi onnellista. Siinä se lyhykäisyydessään. Jokaisella meillähän on erilainen onnen  mitta. Toinen mittaa rahalla, kolmas rakkaudella. Neljäs kokemuksilla. Jokainen saa onnenhetkensä omalla tavallaan. Ja hyvä niin.
Tänään onneen riittää ihan pienet asiat. Saunan kosteat löylyt, lasillinen tai kaksi punaviiniä miehen kanssa vilvoittelemassa. Koiran hännän heilutus. kissan pehmeän turkin silitys. Lauantain toivekonsetti radiosta. Oma pikku tupa. Pikku elämä. Pikku onni.

Elämän raitakudos

 

Elämää on menesti verrattu räsymattoon. Tummia raitoja suruihin ja matkan varrella tulleisiin kolhuihin, punaisia iloon ja rakkauteen, keltaisia raitoja onnellisiin ja valoisiin päiviin, sinisiä tasapainoseen olotilaan ja vihreää hedelmällisyyteen ja kaikkiin uusiin eteen tuleviin asioihin.

Tämä matto sisältää taatusti kaikkea tuota ja enemmänkin. Mattoon sisältyy hauska tarina. Se oli pingotettuna kangaspuissa, vanhassa kunnostetussa tuulimyllyssä ja valmistui kude kuteelta ja rivi riviltä. Sen tekoon osallistui kaikki halukkaat myllyssä kävijät. Yhden kesän aikan se sai värikkään ulkonäkönsä lisäksi monen kymmenen ihmisen energian. Ja varmasti myös luovutti vastavuoroisesti hyvää energiaa sitä tarvitseville.
Minä kävin kutomassa siihen kirkkaan punaisen raidan. Ilon kanssa. Ja rakkauden.

On aika vaihtaa korkokengät saappaisiin, on aika jättää meikit pussin pohjalle.
Papiljotit olkoot kissan leluna. Vaahtokylvyt muistona kauniina.
Nyt kääritään hihat ja tartutaan talikkoon.
Bailantinot omasta takaa.
Lampaat laulaa kuorona. Kanat säestää kukkoa.
Vettä sataa, mitä sitten? Tulkoon vaikka rankkasade.
Jospa puhdistuisi ruumiin lisäksi sielukin.

Jokin meni pieleen

Aina ei voi onnistua. Päätin ostaa miehelleni uuden vitivalkoisen kauluspaidan hääjuhlaan. Selasin ja pläräsin kaupan paketteja, kaikki paidat oli niin siististi paketeissaan, ettei niitä uskaltanut ruveta aukomaan. Niinpä piti luottaa lapun antamiin tuotetietoihin. Mutta... kokoja riitti ja riitti. Muistin viime ostokseni; kauluspaita, joka oli niin ahdas, että käyttämättä jäi. Kiristi varsinkin kauluksesta. Nyt otin monta senttiä kauluksesta suuremman, mutta niinhän siinä kävi, että se oli suuri myös muista kohdista. Paitaa sovitettiin kotona, ja naurusta ei ollut tulla loppua. Paita oli puoli metriä liian suuri vyötäröstä ja joka puolelta muualtakin täysin väärää kokoa. Juhliin lähdettiin sitten vanhassa paidassa.

 

P.S. Jos mies olisi ostanut minulle vyötärästä 50 cm liian suuren hameen, olisin varmasti suuttunut:)

Niin se vaan on, että tämä bloggaus vie helposti mennessään. Niin paljon ihania kuvia ja tarinoita löytyy. Ja kuitenkin se oikea elämä on tuossa ikkunan takana. Aurinko paistaa, viimeiset kesän rippeet vielä jäljellä. Eikun ulos nauttimaan tästä ainutkertaisesta, ihmeellisestä elämästä!

talon raunioissa v-2011

Tunnustus

maanantai, 27. elokuuta 2012

Tunnustus

Tämän tunnustuksen säännöt sanovat seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että
lempibloggaajasi jatkavat sen eteenpäin.

Iloiset yllätykset senkun jatkuvat! Minua odotti tämmöinen tunnustus tänään, kun avasin blogini. Ja nyt mukavista mukavimpaan tehtävään: Saan jakaa ilon lätsähdyksiä eteenpäin viidelle mukavalle blogille.

 

Annan ensimmäisen lempiblogilleni Periferialife

Valokuvia, käsitöitä, puutarhaa, eläimiä, perhe-elämää, hidasta elämää maaseudulla. Elämänmakuinen, täydellisesti kukkiin ja puutarhaan rakastuneelle Inkiväärille:)

 

Toisen tunnustuksen annan  blogille Aina ja Hilta. Ihania maalaismaisemia, kanoja ja mitä hienoin kukko. Täyden elämän blogi.

Kolmannen tunnustuksen haluan antaa blogille Hannelen Paratiisi.. Kukkia, tavallisia elämän tapahtumia. Mukavia lukuhetkiä tämän blogin parissa:)

Neljännen tunnustuksen saa Viisi Vuodenaikaa-blogi. Ihan uusi tuttavuus, aivan ihana, tuunausta, askartelua, mietteitä elämästä. Pidän tosi paljon:)

Viimeisen, silti yhtä kirkkaasti loistavan tunnustuksen saa blogi Piha maalla. Hienosti kuvattuja projekteja. Kauniita kukkaistutuksia, kivasti kerrottuja tarinoita. Kiitos niistä.

Toivotan teille, niin myös muillekin upeille bloggaajille ihanaa, värikästä syksyä ! TERVEISIN PÄIVI, www.ruusumutka.blogspot.com

Munavuori kasvaa

Elämä on iloisia yllätyksiä täynnä. Munien haku kanalasta on aina jännä kokemus. Onko tänään kaikki kolme pyöräyttänyt munan vai onko jo välipäivän aika ja munia onkin vain yksi. Tänään munia oli viisi...!!! Ja ne oli kaikki samassa paikassa kekona, kun normaalisti yksi on toisessa pesässä, toinen toisessa ja ehkä se kolmas orren alla. Meinaako kanat alkaa hautoa? Uutena kanan omistajana olen ihan ymmällä. Mutta kylmästi me vain napattiin ne lämpöiset munat pois sillä aikaa kun kanat sai ulkotarhassa kauraa ja kurpitsansiemeniä. Hui- mitenköhän huomenna:)

Villa Mummolan takapihan kunnostus

Villa Mummolan tausta

Talon sokkelin valu ja muita hommia

 

Alkoi aamulla sokkelin valu ja ainakin se on yksi harppaus eteenpäin
talon valmistumisessa. Oltiin niin tyytyväisiä kun ei satanut, eilen illalla kauhulla ajateltiin, jos samanlainen kaatosade saadaan niskaan. Vähän betoni loppui kesken ja mies joutui loput betonista tekemään myllyllä (kaksitoista myllyllistä kuulemma saa pyörittää)
Minä valoin maitotölkkeihin betonia, niistä tulee sitten aikanaan kivat reunukset kukkapenkkiin. Nyt alkoi aurinko paistaa niin ihanasti, että lähden lampaiden kanssa päivälenkille. IHANAA VIIKONLOPPUA!

Kanat laajentaa reviiriään

 

Eläköön onnelliset kanat! En tiedä, onko totta vaiko kuvitelmaa, mutta onnellisten kanojen munat maistuu paremmalta kuin mitkään tähänastiset syömäni... Keltuainen on niin keltainen kuin olla voi. Kuudesta kanastamme munii nyt kolme, ja se riittää kyllä pitämään meidät kananmunissa.
Olen nyt laskenut Viljon ja kanat aina iltapäivällä pois aitauksestaan, ja ne laajentavat reviiriään koko ajan. Nyt ne mylläävät intoa täynnä jo pihan perimmäisessäkin kukkapenkissä ja ovatpa ne kerenneet metsikköönkin tutkimusmatkojaan tekemään. Haukka kierteli eilen melko kauan pihamme yllä, ja Viljo-Kukko veikin kiireesti haareminsa turvallisimmille paikoille.
Voiko kukko ja kanat oppia kerjäämään? KYLLÄ! Olemme kahvitelleet iltaisin ulkona ja tipuset ovat keksineet miten mukavaa on tulla viereen pullanpaloja kyttäämään. Päät kallistelevat puolelta toiselle, nokat aukenevat odottavasti. Ja onhan sitä sitten tullut annettua näille söpöläisille herkkuja. Nyt näyttää vain, että ne tulevat koko ajan rohkeammiksi ja ehkä myös vaativimmiksi. Eilen kukko meinasi tulla syliin saakka ja ajattelin että täytyy siirtää ruokinta takaisin niiden omille nurkille. Eipä silti, mukavia nämä ovat, mutta vieraat voisivat kavahtaa olkapäälle lennähtävää kaveria:)

 

Tämä kana ei kerjää!                                                

 

 

Toisin kuin tämä söpöläinen!

Nyt se on syksy! Lämpötila oli yöllä vain seitsemän astetta ja kyllä se viileys tuntui vielä aamullakin. Mutta ihanan kirpeä sää oli. Lähdettiin Tacon kanssa tutkimaan lähiseutuja. Ajettiin autolla aina viitisen kilometriä, parkkeerattiin ja käveltiin vajaan kilsan verran ja sama juttu muutamaan otteeseen. Kauniit on maisemat, syksylläkin.
Jatkoin mökin taus-projektiani eteenpäin, ja niin ne suunnitelmat muuttuu sitä mukaa kun homma etenee. En laitakaan tulppaani istutuksia vaan keksin kivan idean: Meidän mökissä on hassusti yksi ainoa ikkuna tällä puolen taloa ja se on saunan ikkuna. Se on ihan keskellä takaseinää ja näytti minusta alunalkaenkin ihan hassulta. Mies ei suostunut poistamaan ikkunaa (saunassa pitää ehdottomasti olla avattava ikkuna) ja niinpä se jäi. Nytpä tein kapean kiemurtelevan istutuksen ikkunasta poispäin ja aion laittaa siihen jotakin matalaa kevätkukkijaa ihan täyteen, että siitä tulee ikäänkuin kukkiva puro. Kun kerran et voi poistaa harminkappaletta, KOROSTA SITÄ! Reunoilla ruusuaidanne ja välit meinaan täyttää kuorikatteeella, että pysyvät siistinä. Ja kun se ensi kesänä kaikki kukkii laitan heti kuvan tänne, että miltä se oikein näyttääkään:)

Maisemointikankaan käyttöä

Eilen sain odottamattoman innostuksen puuskan, ja rupesin kunnostamaan pikkumökin takaista viidakkoa. Nokkoset oli aika lahjakkaasti vallanneet alueen ja löytyipä sieltä varmaan kaikki muutkin tunnetuimmat rikkaruohoystävämme:) Siispä päätin ottaa käyttöön salaisen aseen, maisemointikankaan. Ensin vaan hanskat käteen ja repimään suurimmat rikat pois. Kolme kottikärryllistä siitä tuli. Sen jälkeen otin talikon ja sen avulla sain maan alaiset juuret jos en kokonaan pois, niin ainakin vähemmälle. Tasoitin alustan ja vedin koko komeuden ylle vettä läpäisevän maisemointikankaan. Tämä on minulle ihn uusi tuttavuus, en ole ennen sitä käyttänyt vaan turvautunut vanhaan konstiin; paksu nippu sanomalehtiä. Mutta jos tämä toimii, niin mikäs sen helpompaa. Tilaamani multakuorma ei tullutkaan vielä perjantaina, tänään olen roikkunut ikkunassa koko aamun ja koirankin kanssa tehnyt vain pienen lenkin, ettei sillä välin multakuski kurvaisi huomaamatta pihalle. Ja kohta kun seitsemän tonnia puhdasta ihanaa multaa tulee, rupean jatkamaan projektiani. Tuuli oli heitellyt maisemointikangasta komeasti, laitoin sen takaisin ja jatkan vahtimista.
Suunnittelin jo, että laittaisin mökin taakse puna-valkoisen tulppaanimeren, Juuri istuttamani ruusuaita peittäisi sitten kuihtuvat varret. Tai jos olisin oikein ahkera, voisin nostaa sipulit kukinnan jälkeen ja kylvää vaikka kesäkukkia tilalle. Tämä suunnitelma kyllä elää ( joka päivä)  mutta ei se haittaa:) Ensi kesänä rikkaruohomeri on joka tapauksessa historiaa!!!

Etupuoli on jo kunnossa, mutta mökin tausta ei ole kuvauskelpoinen...

Valokuvaus on hauskaa

Täytyy sanoa, että yksi parhaita hankintojani on ollut kamera. Mikäs sen hauskempaa kuin kulkea kamera kaulassa roikkuen ja aina sillointällöin näpsäistä kuva. Nyt kun pellot muuttavat väriään vihreistä täyteläisen keltaisiksi ja viljat aaltoilee tuulenvireessä, on pakko lähteä kuvausreissulle. Pihaa ja kukkasiahan tulee kuvattua harva se päivä, kuin myös lemmikkien ihania ilmeitä. Olen aina haaveillut myös ihmisten kuvaamisesta. Vanhojen, elämää nähneiden ja uurteisten ihmisten  viisaita  kasvoja. Pienien, täynnä tutkimusmatkailijan riemua olevia lasten kasvoja. Ja ihmisen koko olemuksen kuvaamista. Hmm... ei varmasti helppo tehtävä.

Valokuvauskurssista oli paljon hyötyä, mutta vielä olisi niin paljon opittavaa, varsinkin teknisestä puolesta. Ehkäpä täällä alkaa jokin kurssi, mihin voisi osallistua pimenevinä syysiltoina:)

Aloin tehdä kukkaketoa, kuulemma se on vuosien mittainen projekti. Mielenkiinnolla ja valokuvien kautta, seuraan sen edistymistä. Kuvassa ensimmäinen kukkija tulevassa hyönteisten paratiisissa.

Luonnonmukaista rikkakasvien torjuntaa

Tänään oli loistava puutarhapäivä. Tai koko viikko on ollut loistava, mutta tämän päivän kohokohta oli, kun laskin kanat vapaaksi aitauksestaan, ensimmäisen kerran puutarhaa tutkimaan. Voi sitä riemua kun huomasivat kukkapenkkien aluset, mehukkaat vesiheinät ja muut houkutukset. Vähän minua pelotti pienempien taimien puolesta, mutta kyllä hyöty oli nyt suurempi. Ruusupensaiden aluset oli kuin juuri kitkennän jälkeen. Samoin iso syysleimupenkki houkutteli kanasia kovasti. Ja kyllä ilo minun kohdallani oli suurempi kun seurailin kolme tuntia näitä viipeltäjiä. Karita! Olit niin oikeassa!
Huomenna minulle pitäisi tulla uusi multalasti, sormet syyhyää päästä tekemään vielä yksi, uusi kukkapenkki. Vaikka multa maksaakin, säästänhän nyt lannotteissa:)

Elokuun leimupenkki

Klaara pongasi ihka oikean madon.

Lämpimät ilmat toi perhoset takaisin!

Kettu vai kanahaukka vai...

Koin eilen sydämentykytyksiä, kun astuin kanatarhaan. Normaalisti kukko ja kaikki kuusi kanaa jo kuoputtelevat kahdeksan aikaan ulkotarhassa. Tänään ei ketään näkynyt, ei kuulunut. menin kanalaan sisään ruokakupit käsissä vapisten, MITÄ NYT?
Sisällä normaalisti ylimmällä orrella rehvasteleva kukko kyhjötti nurkassa ja kolme, HUOM: kolme kanaa seuranaan. Missä kolme nuorinta kanaa oli. Vauhkoontunut silmäys ympäri huonetta,ei missään. Nostelin pesän kannetkin, jos ne olisivat siellä piilossa, ei. Olisiko kettu voinut kaivautua aitaukseen yöllä ja vienyt kolme...? Olisiko kanahaukka pystynyt nappaamaan ne jotenkin...? Ryntäsin ulos katsomaan aitausta. Missään ei näkynyt koloa, aukkoa. Lopulta näin ruskeiden höyhenten pilkistävän aitaukseen nostettujen poimulehtien lomasta. Hitaasti kävelin höyhenkasaa kohti ja näin liikkumattoman kanan makaavan siellä, keskellä kasvustoa. Ojensin varoen käteni ja valmistauduin ottamaan haavoittuneen, vaiko kuolleen kanan.
Meinasin saada laakin kun se äkkiä rääkäisten pomppasi korkean hypyn ja sen perässä välittömästi kaksi samanlaista loikkaa viereisitä pensaista. Kananuorikot oli nukkumassa ulkona kauniina loppukesän aamuna. Ja niin piilossa! HIP HEI JA HURRAA!

Maallako muka tylsää?

Viime vuonna meillekin jäi syötävää...

Asiahan on ihan itsestä kiinni, huumorintajua täällä ainakin tarvitaan. Tänään päätin jo aamusta lisätä olkia lampaiden makuukatokseen ja viedä samalla paalin kuivia heiniä näin sadepäivänä. Kädet täynnä kun oli ja avasin veräjän, niin eiköhän tämä hunnilauma tehnyt joukkoryntäyksen kohti vihreämpää ruohoa. Siinä sitä vilahtikin pari tuntia mukavasti, kun yritin saada lauman takaisin aitaukseen. Kolme sisään ja yksi ulos. Neljä sisään ja kaksi ulos. Pudonneet omenat houkutti enemmän kuin "TUKU-TUKU-huudot". Omenapuiden oksat vaan heiluivat, kun ahneet karkulaiset louskutti puolikypsiä omenoita suoraan puusta. Lopuksi ei auttanut kun hakea vesiletku ja suihkulla roiskien sain viimein nämä pikkupirulaiset omalle alueelle. Itse olen totuttanut lampaat poistumaan laitumelta, kun joka päivä otan ne mukaan metsälenkille ja kiltisti ne ovat minua seuranneetkin, ennen tätä runsauden aikaa. Marjat, hedelmät, kukat: Miten niitä VOISI VASTUSTAA???
Oli pakko urakan jälkeen juoda termospullosta kupponen kahvia. Siinä istuskellessa alkoi vasta naurattaa tämä tosi-Tv-Show. Taisi minun huuto kuulua kylille asti...
Kaivelin kompostista kourallisen matoja kanoille ja kyllä siinäkin näytöstä piisasi, kun kananuorikot sai madon ja yritti myös pitää sen itsellään. Kukko katseli ihmeissään kun kaikki kanat juoksi peräkkäin, kanoista pienin mato suussa edellä. Kaakatusta riitti.
Kissa naukui vaativasti ruokaa, kippasin sille kuppiin naksut. Jos nyt nauttisi kukkaloistosta ihan vaan mitään tekemättä. Kun tällainen mahdollisuus minulle kerran on suotu. Kiitos.

Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella

varkaita, varkaita

Päätin kerätä mustaherukat pensaista, niistä sitten keittelisin ihanat makeat mehut. Mutta, mutta... missä kaikki marjat ovat?
muutamia, irrallisia marjoja roikkuu siellä täällä, vain pensaiden sisäosista löytyy muutamia muhkeita marjaterttuja. Käyn jo lähestyvällä epätoivolla läpi kaikki pensaat, sama juttu.
Marjatuet retkottaa sortuneina maassa, HÄH... vastahan ne laitettiin uusiksi.
Vilkaisen laitumelle päin. Pulleat, hyväntuuliset lampaat katselevat minua viattomin silmin. Kaikista lihavin, Paksu-Pimu, tuijottaa kiinteästi minua ja marjapensaita. Jumankauta, voisin vannoa että se iski juuri silmää:)

Alkusyksyä vai loppukesää?

Niinhän se on, että asia on niin kuin sitä katsoo. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi? Onko nyt loppukesä vai alkusyksy? Eiköhän me optimistisimmat kallistuta aina siihen mukavampaan vaihtoehtoon:)
Tänään ainakin aurinko paistaa, ilmassa on kyllä jo tietty kirpeys. Minulla tyhjät maitotölkit odottaa betonilla täyttymistä, meinaan tehdä kukkapenkin reunuksia vähän reilummin. Vuoden verran tölkkejä onkin jo keräilty. Betonityöt on  sellaista tämän vuodenajan mukavaa puuhastelua. Ja mustikatkin on vielä keräämättä... Täytyy tehdä pikkulenkki metsään ja ainakin napostella niitä ja vadelmia suoraan suuhun. Eipä hullumpaa sekään keräily:)

SULLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN...

"Naapuriin on tullut uusia kanoja ja kukkokin. Ne kaupunkilaiset opettelee niitä hoitamaan. Kuulemma kanat jo munii, tänään tuli ennätys 3 munaa!"

Taco

Nyt kun sataa ja ropisee, huomaa kuinka tottunut sitä on kun vilinää riittää ympärillä. Taco koira on ollut tytön luona nyt viikon verran ja alkaa olla vähän ikävä tuota vikkelää hännänheiluttajaa. Aurinkoisella ilmalla sitä on niin paljon touhua ulkona, kukkapenkkien kunnostusta ja ihan vaan pällistelyä ympäriinsä. Mustikkankaan ei siskon kanssa tänään sitten lähdetty kun vettä tuli välillä ihan kaatamalla. Taidankin ottaa kissan siistimisoperaation, takut pois silkkiturkista, korvien ja silmien puhdistus ja punkkitarkastus.  Ja sitten levitetään iloisen raitavat räsymatot lattialle harmaata päivää piristämään:)

Napsu

Pyromaanin hommia

nolottaa

Kyllä aikuinen ihminen osaa sitten olla hölmö. Sain uuden rikkaruoholiekittimen, vai millä nimellä sitä härveliä nyt kutsutaankin, jossa vedetään kaasupulloa perässä ja liekitetään Ei-toivotut vihreät pois. Otin pikkasen liian läheltä kuistia ja meinasin polttaa koko mökin. Olin kulman takana liekittämässä, kun mies juoksi huutaen paikalle. Kynnysmatto roihusi jo ja kuistin kulma ennätti mustua. Suihkutettiin sitten vesiletkulla koko talon alusta varmuuden vuoksi, kun toinen pääty on kuivia klapeja täynnä. Siihen loppui se rikkaruohonhävitys-Vähäksi aikaa ainakin:)

Lauantai-iltapäivän munakatsaus:)

maanantai-aamun munakatsaus:)


Ei ennätä kunnolla aamukahvia hörppästä, kun on jo riennettävä katsomaan josko uusia munia olisi ilmestynyt pesään.Ihka ensimmäisenä päivänä Elviira pyöräytti ensimmäisen munansa . Sunnuntaina oltiin taas kilpaa miehen kanssa nostelemassa pesän kantta, löytyisikö taas, mutta ei. Maanantai-aamuna pesässä oli taasen edellistä vähän suurempi ja kellertävämpi muna. Olisikohan nyt Klaara ollut asialla???
Tänä iltana meillä syödään ensimmäiset onnellisen kanan paistetut munat:)

kukko ja kanat tuli taloon

Ruoka maistui ja herätti kiinnostusta

Elviiran eka päivä

Viljo otti heti tilanteen haltuun

Eilen oli sitten se suuri päivä ja kukko ja kanat tuli taloon! Kasvattaja muisti väärin kanojen määrän ja kuuden sijasta tulikin vain neljä. Keskiviikkona tilanne korjataan ja Viljo saa kaksi kanastansa lisää. Kun laitoimme kanat ja kukon uuteen kanalaan, tiput ihmetteli vain pikku hetken ja alkoivat kohta touhuamaan kuin vain kanat voi. Siinä suittiin höyhenpeitteitä, kurnuteltiin, tutkittiin talon ruokapuoli ja kuoputeltiin olkipehkuja. Kukko kiekaisi pari komeaa vetoa ja kasvattaja totesi, että kotiuduttu on ja kaikki kunnossa! Ihailtiin koko ilta näitä vintiöitä, oli mukavaa nähdä kun ne uskaltautuivat heti ensimmäisenä iltana ulos ikkunasta ja siltaa pitkin omaan tarhaansa. Siellä riitti kuoputeltavaa ja kaiveltavaa. Ja komea Viljo-kukko oli todellinen herrasmies kun se etsi kanoilleen parhaat madot. Näistä riittää meille iloa vielä pitkään, eikä telkkaria todellakaan tarvita:)

ILLALLA MEITÄ ODOTTI TODELLINEN YLLÄTYS

Siis raaskiiko tätä edes syödä:)

Kukkapenkin mullistus

Syysleinun kukintaa

Tänään oli hyvä päivä. Tilasin multakuorman, 5000 kuutiota, ja aloitin kukkapenkkien kunnostusoperaation. Kaikki väärille paikoille levinneet perennat sai kyytiä, ja siirsin ne omiksi ryhmikseen. Ahtaaksi käyneet kohdat pistin ihan uuteen uskoon; esim. leimupenkkien edustalla olleet kuunliljat siirsin kokonaan uuteen penkkiin, minkä tein samaisen penkin jatkoksi. Sen jälkeen hain puutarhamyymälästä kolme valkoista maanpeiteruusua ja kolme köynnösruusu Lewisiaa. Ai kun ne oli nätit yhdessä jalopähkämön ja jaloangervon kanssa. Nyt on nimittäin täytynyt purkaa tekemiseen odottamisen tuska. HUOMENNA tulee KANAT ja Viljo-kukko. JIPII!!! ja HURRAA!!!

Kanala on valmis ja ulkotarha on valmis. Ruuat on ostettu ja orret ripustettu. Maalasin tänään vielä pesät ja pistin ompelemani kanaverhon ikkunaan.... TULKAA NYT KANASET!

Maalaismaisemaa

Ei päätä ei häntää;)

Päivä on ollut vuoroin sateinen ja vuoroin on paistanut aurinko. Kävelin tänään postilaatikolle ja kas,kaikki naapurin lehmät oli päässeet laitumelle. Siinä ne katseli minua uteliaina, kun juttelin niille aidan takaa. On niin ihanaa, kun täällä vielä laiduntaa lehmät, pihoilta kuuluu kanojen kukerrus ja kukon mahtipontiset kiekaisut. Pellot alkaa hiljalleen muuttaa väriään, kyllä se auttamatta kertoo syksyn hitaasta lähenemisestä. Kuin myös omenia notkuvat puut ja punertuvat karviaismarjat. Pellonpientareilla sentään kukkii luonnonkukat vielä, raivauskoneet ei ole ennättäneet vielä joka paikkaan. Tänään alkoi kylällä rantojen puhdistusoperaatio. Kyläläiset on ostaneet kaislan niittokoneen ja vähän kerrallaan kaislat saa kyytiä. Kyllä on kaunista katsoa puhdasta järvimaisemaa.Ympäristöteko parhaimmillaan!

Järven sineä

"Haluatko kuulla...."