Maallako muka tylsää?

Viime vuonna meillekin jäi syötävää...

Asiahan on ihan itsestä kiinni, huumorintajua täällä ainakin tarvitaan. Tänään päätin jo aamusta lisätä olkia lampaiden makuukatokseen ja viedä samalla paalin kuivia heiniä näin sadepäivänä. Kädet täynnä kun oli ja avasin veräjän, niin eiköhän tämä hunnilauma tehnyt joukkoryntäyksen kohti vihreämpää ruohoa. Siinä sitä vilahtikin pari tuntia mukavasti, kun yritin saada lauman takaisin aitaukseen. Kolme sisään ja yksi ulos. Neljä sisään ja kaksi ulos. Pudonneet omenat houkutti enemmän kuin "TUKU-TUKU-huudot". Omenapuiden oksat vaan heiluivat, kun ahneet karkulaiset louskutti puolikypsiä omenoita suoraan puusta. Lopuksi ei auttanut kun hakea vesiletku ja suihkulla roiskien sain viimein nämä pikkupirulaiset omalle alueelle. Itse olen totuttanut lampaat poistumaan laitumelta, kun joka päivä otan ne mukaan metsälenkille ja kiltisti ne ovat minua seuranneetkin, ennen tätä runsauden aikaa. Marjat, hedelmät, kukat: Miten niitä VOISI VASTUSTAA???
Oli pakko urakan jälkeen juoda termospullosta kupponen kahvia. Siinä istuskellessa alkoi vasta naurattaa tämä tosi-Tv-Show. Taisi minun huuto kuulua kylille asti...
Kaivelin kompostista kourallisen matoja kanoille ja kyllä siinäkin näytöstä piisasi, kun kananuorikot sai madon ja yritti myös pitää sen itsellään. Kukko katseli ihmeissään kun kaikki kanat juoksi peräkkäin, kanoista pienin mato suussa edellä. Kaakatusta riitti.
Kissa naukui vaativasti ruokaa, kippasin sille kuppiin naksut. Jos nyt nauttisi kukkaloistosta ihan vaan mitään tekemättä. Kun tällainen mahdollisuus minulle kerran on suotu. Kiitos.

Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella