perjantai 23. marraskuuta 2012

Nyt harmittaa

Kyllä minua harmittaa. Blogin kuvatila on täynnä ja kun yritin ostaa uutta tilaa, se ilmoitti vaan, että HUPS... tekninen ongelma, eikä mitään voi tehdä. Olen yrittänyt nyt kolmena päivänä ja ei tämä tilanne tästä muutu. Laitoin palautetta, mutta vielä ei ole kuulunut mitään.
Eihän blogikirjoiukset ole mitään ilman kuvia!!!

tiistai 20. marraskuuta 2012

perjantai 16. marraskuuta 2012

Munat ja Kanat


Ihania maalaismunia riittää. Kuudesta kotkottajasta kolme aloitti muninnan heti samana iltana, kun ne tulivat taloon. Nyt näillä molmella on sulkasato, ne näyttävät melko säälittäviltä harvoissa höyhenissään. Mutta toiset kolme kananuorikkoa, jatkavat munintaa. Ne pörhistelevät komeina paksuissa höyhenmekoissaan, ja ovat päässeet viimeinkin Viljon suosioon. On niin mukavaa, kun lämpötilat täällä ovat lähennelleet jopa kahdeksaa lämpöastetta ja olen voinut päästää kanat vieläkin jalottelemaan ulos. Selittäisikö tämä muninnan runsauden?

 
Aitaus on reilunkokoinen, mutta siitä huolimatta meidän räpistelijät haluavat isommille "matomaille".

 
Viljo kilpailee väreissä syksyn punaisten lehtien kanssa.

 
Kohmeista maata joutuu nokkimaan vähän tarmokkaammin.


Kanat on niin mainioita. Tarkasti ne tutkivat sahanpuruja turpeen joukossa. Kun heittelin sekaan kauraa, siitä vasta kotkotus syntyi.


Mutta niin se vaan on, syksy on saapunut ja talven tuloon täytyy alkaa varautua. Kanoille se tietää tiiviimpää yhteiseloa, mutta jos se tuleva kevät maistuisi sitten sitäkin makeammalle...

lauantai 10. marraskuuta 2012




Napsu tykkää punaisesta.

Käykääpä kurkkaamassa uutta joulublogiani, joulun taikapiiri.blogspot.fi
 

perjantai 9. marraskuuta 2012


Siis tämä tyynyliina oli niin suloinen ja sen sanoma niin totta, etten voinut sitä ohittaa. Taito-Shopin muissakin tuotteissa on sitä käsintehdyn tuntua. Nyt joulukuussa siellä järjestetään himmelintekokurssi, ajattelin osallistua:)

 
Pujottelin pumpulipalloja rihmaan, vanhanajan tyyliin, ja ripustin ne ikkunaan. Heti tuli luminen olo. Napsu-kissa katseli niitä kylläkin aika kiinnostuneen näköisenä. Mahtaakohan ne harventua samalla lailla kun huovutetut lampaat.
 
 
Aina nämä lampaanvillatuotteet vaan vetoaa. Tuliaisia Riikasta.
 
 
Bääää! minä olen ihan kotimaista tuotantoa.
 
 
Kuin myös. PÖTKÖ, aito Suomenlammas Ruusumutkassa.
 
Haaveilin usein maatalosta ja pihalla laiduntavista lampaista.
Varo mitä toivot, unelmilla on taipumus toteutua.
 

torstai 1. marraskuuta 2012

Päiväuni


Satumaa

Satumaa aukeaa edessäni lumoavana ja niin hiljaisena, että siihen voisi upota. Pehmeät, puhtaanvalkoiset pilvet houkuttelevat minua ja antaudun halulla niiden kutsuun. Ne liikkuvat rauhallisesti, hyvin matalalla liitäen. Sivelen oman hattaraisen patjani pintaa, kunnes en voi enää vastustaa ja annan käteni upota vaniljaan. Kohta kahmin tuoksuvaa pehmeyttä päänalusekseni ja kahmaisen kourallisen ristiselkäni alle. Liikumme utuista,  punertavaa valoa kohti. Ylhäältä laskeutuvat kuin sokerista kehrätyt tikkaat, ne heilahtelevat hiljaa ilmavirrassa. Pilvi kulkee lupauksen ohi.

Tunnen, miten pilvenhattarasta haihtuu ohuita, hopeisia kiehkuroita ja ymmärrän, että ne ovat ihmisten unelmia ja haaveita. Taivaalta pyrähtää parvi pilvilintuja. Ne poimivat  kauneimmat hahtuvat  nokkiinsa ja lentävät toteuttamaan tehtäväänsä. Tänään jossakin soi ilo.

Vaaleansiniset ja valkoiset kukat kurkottavat korkeuksiin. Niiden terälehdet miltei hipovat ihoani. Pastellinen silkki vaihtuu samettiin. Laskeudun hehkuvan punaiseen mereen. Kahlaan puhtaassa onnessa.

Erikoisenmuotoiset, tuoksuvat köynnökset ovat perhosten peitossa, kunnes ne äkkiä lehahtavat tanssiin. Tuuli myötäilee, se tuo tullessaan herkän sävelen, kullan värisen laulun. Musiikki hajoaa kimalteleviksi pisaroiksi puutarhan ylle.

Puiden syvänvihreät lehdet avautuvat, ne nauttivat hohtavan eliksiirin. Jokaisesta lehdestä puhkeaa värikäs, mehukas hedelmä. Isken hampaani lähimpään ja sokerinen mehu tirskahtaa. Samaan aikaan makea ja hehkuva. Tältä maistuu aurinko.

Äkkiä hedelmät ropisevat värikkäänä sateena alas, kerääntyvät puroksi ja lopulta kiemurtelevaksi joeksi. Se virtaa kauniin laakson poikki, jonka varrella kasvaa pallomaisia, pulleita pensaita. Pensaiden takaa putkahtaa pystynokkainen olento, toinen ja kolmas. Ne kiiruhtavat veden äärelle ja pulahtavat yksi kerrallaan nauttimaan aurinkokylvystä. Hetken kuluttua ne katoavat kikattaen takaisin vihreyteen.

Aurinko lämmittää, olo on raukea, onnellinen.

 Sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ainakin Satumaassa.