lauantai 22. syyskuuta 2012

 
Tänään alkoi syksy. Vettä tuli kaatamalla ehkä viitisen minuuttia, sen jälkeen suuria teräviä rakeita. Kymmenen minuutin kuluttua aurinko paistoi taas ja sulatti rakeet pehmeäksi vesihöyryksi. Kävelin metsässä, ympärilläni tuoksui männynneulasten ja aromaattisten sienten voimakas coctail. Äkkiä lukuisten kiurujen huudot täyttivät ilman. Ne jättivät jäähyväiset ja suuntasivat kohti suurta maailmaa. Jotakin hyvin haikeaa on aina tässä tapahtumassa. Yksi kesä on taas takana. Tänään alkoi syksy.

2 kommenttia:

  1. Syksyn aika on aina niin haikea;kun kesä jää taakse ja pitkä, pimeä sekä kylmä talvi on edessäpäin. Tammikuussa jo hiukan helpottaa,kun saa ensimmäisiä siemeniä panna multaan ja suunnata ajatuksia tulevaan kevääseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja puutarhakirjat kaivaa esiin (monennenkohan kerran)ja alkaa suunnittelu:)

      Poista

Kommentteja on NIIN nautinnollista lukea, jätä ihmeessä omasi!