OIKEIN MUKAVAA JA RENTOUTTAVAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE LUKIJOILLENI!

Päästiin maistamaan kesää

Viikon risteily Välimerellä oli ihana kokemus. Costa Pasifica kuljetti meitä turvallisesti satamasta toiseen. Nähtiin Italian Savona, Ranskan Marseille, Espanjan Barcelona ja Palma de Mallorca, Sardinian Gagliari, Sisilian Palermo ja lopuksi Rooma ja maailman pienin valtio Vatikaani. Yksi myrskynpoikanenkin heilutteli laivaa yhtenä yönä ja laiva joutui koukkaamaan lähempää Afrikan rannikkoa kuin oli suunnitelmissa.
Muuten ilmat suosi meitä todella, parhaimmillaan lämpöä oli kahdeksantoista astetta varjossa, ja kun tulimme kotimaahan oli pakkasta samait kahdeksantoista:(
Kierreltiin museoita ja mahtavia kirkkoja, istuskeltiin katukahviloissa, nautittiin auringosta ja siitä, ettei kerrankin tarvitse tehdä mitään. Iltaisin laivalla oli mahtavat ohjelmat, show-tanssia, sirkusta ja aika kului tosi nopeasti.
Mutta oli ihana tulla myös kotiin! Eläimet oli hyvässä hoidossa ja oikein pulleita ja hyvinvoivan näköisiä koko kööri. Ja sitten seuraavalla viikollahan me haettiin tämä Tuisku, lapinkoiran pentu.
Nyt matkustellaan vain mielikuvituksissamme.

Tässä on syyllinen siihen, etten ole ennättänyt päivittämään blogiani!!!
Meille tuli vähän yllättäenkin tämmöinen pieni pörröinen asukki, Suomen lapinkoira 9vkk. Tuttuni kasvattaa tätä rotua ja tarjosi pentueen viimeistä tyttöä. Mentiin vaan katsomaan ja miten kävi! Uninen ja silkinpehmeä kerä kömpi syliin, nuolaisi naaman ja sydän oli menetetty. Mieskin heltyi ajatukseen ja niimpä vilinä meillä on taattu jatkossakin.

Tuiskun ensimmäinen kävelyretki valjaissa ei oikein sujunut. Taaksepäin kävely oli mukavampaa kuin myös pyöriminen ympyrässä. No, kunhan harjoitellaan niin eiköhän se ala sujua!

Anna minullekin pieni makupala, annathan...

Pikkupennun tulo taloon mullistaa koko elämän. Ihan kuin olisi vauva hoidettavana. Oli han pakko ottaa ekoina päivinä pienet päiväunet samaan aikaan kuin koirakin. Energiaa piisaa ja kiellettyjä asioita tuntuu putkahtelevan kuin kukkia kesällä. Kuivumassa olevat pyykit heilahtelee vastustamattomasti, halot saunassa on suorastaan pakko siirtää keittiöön, mattojen hapsut on maisteltava, sähköjohdot kiemurtelee kuin käärmeet ja ne tuntuu hampaissa niin mukavilta...Ja entäs kissat! Niin kiinnostavia, niin vaarallisia! Jahtiin!

Emännän kasvattamat pikkutaimet valitettavasti katkaisivat niskansa, joka ikinen...

  Kiitos haasteesta, Mökkipuutarha-blogi!!! Vastaankin siihen nyt heti, kun tällaisen huomasin! Haasteen piti tuoda väriä tähän talven valkoisuuteen.
Koska kukkaset ja perhoset ovat ovat  itse värien juhla, oli niiden ihan pakko päästä tähän haasteeseen.

Ja koska sateenkaari sisältää kaikki spektran värit, se tuli mukaan. 
Ihania, värien kyllästämiä ja läheisten ihmisten täyttämiä hetkiä kaikille!

Kirpparilöytöjä ja muuta mukavaa

Mukavaa sunnuntaita! Kirpparikierros ei jäänyt turhaksi, tein mukavia löytöjä!

Tämä pikkuinen kulho oli mielenkiintoinen. Siinä on monogrammi K.J sekä päivämäärä kaiverrettuna 2.11.1942. Missälie käytössä se palvellutkaan aikaisemmin. Minä sain siitä oivan alustan kastikekauhalle, minkä myös löysin samaisella reissulla.

Tämän pyyheliinan suojuksen olen kirjaillut joskus vuosia sitten, otin sen nostalgian vallassa esiin pitkästä aikaa.

Näitä pikkuhyllyköitä minulla on kaksi, mutta vain toinen mahtui seinälle, siirrän ne sitten myöhemmin varsinaiseen taloon.

Kirppareilla kiertely kuin myös huutokaupoissa koluaminen on aivan ihanaa puuhaa. Ja aina siellä on jotakin mielenkiintoista, mikä on ihan pakko saada ilahduttamaan ja viemään ajatukset entisiin aikoihin. Kuluneet ja rapistuneetkin esineet ja tavarat näyttävät ihan erilaisilta kun ne on löytäneet paikkansa uudessa ympäristössä. Ja mikä estää laittamasta niitä joskus myöhemmin uudestaan kiertoon, uutta energiaa pursuavina ja sitä eteenpäin siirtävinä. Mainio ajatus, eikö...?

Rakkaus

Kärpässieni ja polttavat chilit eivät olleet vahingossa mukana;D

Hyvästi Talvi!

Näiden kuvien myötä haluan heittää hyvästit talvelle! TERVETULOA KEVÄT ensimmäisine kukkasineen, tervetuloa pikkulinnut ja touhukas pesänrakennus. Tervetuloa auringon lämpöiset säteet, hento vihreys ja kaikki mikä tekee kevään.
Talven muistot laitan sivuun ja otan ne esiin ehkäpä kesän helteissä.
Multa tuoksuu jo...

Takauma kesästä

Kaikilla meillä on ajatus paratiisista.
Minun paratiisini on yhtä kuin kukkapuutarha maalla.
Lampaat pureskelemassa vihreää ruohoa koivikon suojassa.
Mahtaileva kukko kanadaameineen tepastelemassa pitkin pihaa.
Kissat loikoilemassa terassilla juuri siinä kohdassa, mihin aurinko on maalannut viirun.
Koira sinkoilemassa sinne tänne, luultuaan kuulevansa jotakin tärkeää.
Perhosten keveän lepatteleva lento, mehiläisen surina.
Auringon lämpö, jäätelön viileys.
Pitkä, laiska päivä tekemättä yhtään mitään.
Ja tietysti tuo rakas Aatami tuossa.
Paratiisiin luikertelee käärme.
Huolestuttavat ajatukset, nuo nykymaailman ilkiöt valtaavat mielen.
Potkaisen ne kauemmas.
Yrittäkää myöhemmin, nyt haluan vain nauttia tästä hetkestä.

 

 

Haistan ilmassa Kevättä!

Helmikuun aurinko paistaa jo aamulla, lumi kimaltelee ja pikkulinnut ovat alkaneet jo viserrellä. Tyhjennettiin kaikki linnunpöntöt ja huomattiin samalla niissä tapahtunut tekovirhe (pohja ei ollut irroitettava) joten homma vähän vaikeutui. Kun viime kesän pehmikkeet oli umpijäässä, ne ei ihan helpolla lähteneetkään pois vaan rikkoivat pöntön pohjan. Mies sitten samaa tahtia teki uusia pohjia, tulipahan sitten nekin kunnostettua ja nyt saavat nuoretparit muuttaa remontoituihin mökkeihin :D

 

Tämän mökin hankin kerran kukkakauppareissulla ja kyllä nauratti, kun lintupariskunta tutkaili sitä ihan tosissaan, olisiko siitä ensiasunnoksi...

Käytiin hakemassa vähän lisää heinäpaaleja lampaille, ne mokomat oli syöneet tuplasti saman kuin viime talvena, vaikka talvi on ollut tuplasti leudompi. Mahtaakohan lampaatkin olla tuplasti suurempia, siltä ne ainakin näyttää kun villat ovat kasvaneet mahtaviksi. Meillä riittääkin kohta keritsemishommaa...

Kanat munivat edelleen hurjasti, missä niiden talvimunintatauko viipyy? Ja sulkasatokin oli vain kolmella kanalla, muut ovat niin pöyheitä ja hyvinvoivan näköisiä. Vähennettiin jo valonkin määrää, jos se johtuu liiasta valosta?
Vai ovatko kanatkin jo kevään hurmassa?
Mutta ainakin tieto, että munissa ei olekaan kolestrolia niin paljon, kuin aikaisemmin on kohuttu, ilahdutti! Meillä on "onnellisten kanojen munista" todellakin nautiskeltu. Ja nythän suurimmat S-ryhmän kaupat ovat alkaneet myydä läpi vuoden ulkoilevien, onnellisten ja vapaiden kanojen munia. Hienoa, että löytyy eettisestikin ajattelevia kanankasvattajia. Hatun nosto meiltä!!!

Siemenet pusseissaan tutisevat malttamattomina. Ne haluaisivat varmasti jo kuohkeaan, uuteen multaan ja kasvun alkuun. Yhtä malttamattomana tutisee tämä puutarhuri. Pakko on vielä malttaa mielensä, kun on kevätreissu maaliskuussa tulossa, eikä uskalla jättää kukkavauvoja vieraan hoiviin. Lemmikkieläimet uskallan hyljätä viikoksi paremmin, ne on jo karaistuneita konkareita kaikki;D

Puutarhasuunnitelmat hautuu ja kypsyy pääkopassani. Kohta ne ovat valmiina putkahtamaan esiin!
Värikkäinä, suuruudenhulluina? Ehkäpä, mutta niin ihanina ja minun omina! Mmmmm......