tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tässä on syyllinen siihen, etten ole ennättänyt päivittämään blogiani!!!
Meille tuli vähän yllättäenkin tämmöinen pieni pörröinen asukki, Suomen lapinkoira 9vkk. Tuttuni kasvattaa tätä rotua ja tarjosi pentueen viimeistä tyttöä. Mentiin vaan katsomaan ja miten kävi! Uninen ja silkinpehmeä kerä kömpi syliin, nuolaisi naaman ja sydän oli menetetty. Mieskin heltyi ajatukseen ja niimpä vilinä meillä on taattu jatkossakin.
Tuiskun ensimmäinen kävelyretki valjaissa ei oikein sujunut. Taaksepäin kävely oli mukavampaa kuin myös pyöriminen ympyrässä. No, kunhan harjoitellaan niin eiköhän se ala sujua!

Anna minullekin pieni makupala, annathan...

Pikkupennun tulo taloon mullistaa koko elämän. Ihan kuin olisi vauva hoidettavana. Oli han pakko ottaa ekoina päivinä pienet päiväunet samaan aikaan kuin koirakin. Energiaa piisaa ja kiellettyjä asioita tuntuu putkahtelevan kuin kukkia kesällä. Kuivumassa olevat pyykit heilahtelee vastustamattomasti, halot saunassa on suorastaan pakko siirtää keittiöön, mattojen hapsut on maisteltava, sähköjohdot kiemurtelee kuin käärmeet ja ne tuntuu hampaissa niin mukavilta...Ja entäs kissat! Niin kiinnostavia, niin vaarallisia! Jahtiin!

Emännän kasvattamat pikkutaimet valitettavasti katkaisivat niskansa, joka ikinen...

12 kommenttia:

  1. Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

    Pikkupennun kanssa elämässä kyllä riittää menoa ja meininkiä. Ja välillä saa hiukan hermojaankin kiristellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on! nyt on kotiuduttu ja kaikki liikkuva saa sahanterävät hampaat tartautumaan kiinni. Liehuvat lahkeet,hameenhelma, laukku...

      Poista
  2. Voi ihanaa ja Onnea oikein paljon!
    Ihanaa aikaa teillä nyt... voitte pennun elämässä opettaa sille kaikkea kivaa!
    Meillä nyt koiruli on 8 kk ja vielä niin tosi lapsellinen ja kakara kuitenkin vielä.hi!!
    Mutta on oppinut jo sisäsiistiksi, vaikka onkin sellanen tosi pieni koiruli.
    Mutta kun aina vie lenkille säännöllisesdti, niin oppiihan ne.
    Onnea kasvatuksessa teille ja piiitkää pinnaa!
    Paljon nania palkinnoksi, se on parhainta opetusta ja senjälkeen... antia, mitä koirilta sen jälkeen saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihme, miten nopeasti nämä pikkuiset oppii. Yksi ainut pissi on tullut sisälle, muuten vikisemällä osaa ilmoittaa milloin pitää päästä ulos. Yölläkin noustaan yhden kerran, tosin yksi yö meni jo aamuun asti. Nukkua porotettiin niin pentu kuin emäntäkin. Mutta kaiken vaivan palkitsee hännänheilutus ja kasvojen pesu aamulla:)

      Poista
  3. Voi ihme, kun on vetoava katse! Hän hurmaa varmasti kaikki!!!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. On se! Ollaan kasvattajan kanssa sovittu jo ensimmäinen pentutapaaminen, niin pääsee sisarusten kanssa purkamaan energiaa:D

      Poista
  5. Voin yhtyä tuohon rakkauspauhauskehumismoittimisvuodatukseen. Pojan koira sai eilen illalla seitsemän pentua. On vaarassa, että ylijäämää voi tulla meillekin. Olen luvannut olla lujana, onhan Ami vielä olemassa, vaikka vanha onkin.
    Onnittelen ihanasta pörriäisestä :-)
    Onko kanoillasi hautomakuumetta esiintynyt? Meillä ovat rauhallisia, ainakin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI, vipinää siis riittää!!!
      Ja kyllähän se koiran ottamispäätös tärkeä on, niin ihania kuin ovatkin niin kyllähän se myös sitoo ja velvoittaa. Pörriäinen on kyllä hurmaava, terävistä hampaista huolimatta...
      Ja kanat sitten...
      Yksi on tuntunut menneen sekaisin hautomishaluissaan. Mies sanoi, että vaikka laittaisi pullonkorkin pesään se hautoisi sitäkin. Välillä ei ole munan munaa ja tämä neitokainen vaan jököttää valmiudessa.
      Kukko on alkanut osoittaa mahtailuhaluja, se ei antaisi minun tulla ollenkaan kanojen luo, miehen se kyllä päästää, olen pohtinut kokeeko se minut uhkaksi???
      Mietin vaan tulevaa kesää,miten pennun saisi totutettua näihin siivekkäisiin ilman haavereita...

      Poista
    2. Harvoin palaan lukemaan vastauksia, mutta jostain syystä nyt piipahdin tänne. Kysymys kukon mahtailusta. Minulle kävi samalla lailla tässä joku viikko sitten. Kukko alkoi tulla turhan tuttavalliseksi ja hyökkäili päälleni. Luulin että se on mustankipeä, kun puhuttelin kanoja, kukkoa kyllä myös. Minulla oli vanha punainen lämpöpuku kanala-asuna. Vaihdoin asun mustiin hiusuihin ja harmaaseen takkiin. Hyökkäily loppui siihen. Eli jos sinulla on punaista päällä kanalassa, niin kokeilepa vaihtaa väriä.

      Poista
    3. Ei punaista kanalakäynneillä. Ehkä kukko vaan nuoruudenhurmassaan heittäytyi mahtavaksi... Kukapa uskoisi, että pukeutumisesen määrää meillä Viljo-herra;)

      Poista

Kommentteja on NIIN nautinnollista lukea, jätä ihmeessä omasi!