Kiitos haasteesta, Mökkipuutarha-blogi!!! Vastaankin siihen nyt heti, kun tällaisen huomasin! Haasteen piti tuoda väriä tähän talven valkoisuuteen.
Koska kukkaset ja perhoset ovat ovat  itse värien juhla, oli niiden ihan pakko päästä tähän haasteeseen.

Ja koska sateenkaari sisältää kaikki spektran värit, se tuli mukaan. 
Ihania, värien kyllästämiä ja läheisten ihmisten täyttämiä hetkiä kaikille!

Kirpparilöytöjä ja muuta mukavaa

Mukavaa sunnuntaita! Kirpparikierros ei jäänyt turhaksi, tein mukavia löytöjä!

Tämä pikkuinen kulho oli mielenkiintoinen. Siinä on monogrammi K.J sekä päivämäärä kaiverrettuna 2.11.1942. Missälie käytössä se palvellutkaan aikaisemmin. Minä sain siitä oivan alustan kastikekauhalle, minkä myös löysin samaisella reissulla.

Tämän pyyheliinan suojuksen olen kirjaillut joskus vuosia sitten, otin sen nostalgian vallassa esiin pitkästä aikaa.

Näitä pikkuhyllyköitä minulla on kaksi, mutta vain toinen mahtui seinälle, siirrän ne sitten myöhemmin varsinaiseen taloon.

Kirppareilla kiertely kuin myös huutokaupoissa koluaminen on aivan ihanaa puuhaa. Ja aina siellä on jotakin mielenkiintoista, mikä on ihan pakko saada ilahduttamaan ja viemään ajatukset entisiin aikoihin. Kuluneet ja rapistuneetkin esineet ja tavarat näyttävät ihan erilaisilta kun ne on löytäneet paikkansa uudessa ympäristössä. Ja mikä estää laittamasta niitä joskus myöhemmin uudestaan kiertoon, uutta energiaa pursuavina ja sitä eteenpäin siirtävinä. Mainio ajatus, eikö...?

Rakkaus

Kärpässieni ja polttavat chilit eivät olleet vahingossa mukana;D

Hyvästi Talvi!

Näiden kuvien myötä haluan heittää hyvästit talvelle! TERVETULOA KEVÄT ensimmäisine kukkasineen, tervetuloa pikkulinnut ja touhukas pesänrakennus. Tervetuloa auringon lämpöiset säteet, hento vihreys ja kaikki mikä tekee kevään.
Talven muistot laitan sivuun ja otan ne esiin ehkäpä kesän helteissä.
Multa tuoksuu jo...

Takauma kesästä

Kaikilla meillä on ajatus paratiisista.
Minun paratiisini on yhtä kuin kukkapuutarha maalla.
Lampaat pureskelemassa vihreää ruohoa koivikon suojassa.
Mahtaileva kukko kanadaameineen tepastelemassa pitkin pihaa.
Kissat loikoilemassa terassilla juuri siinä kohdassa, mihin aurinko on maalannut viirun.
Koira sinkoilemassa sinne tänne, luultuaan kuulevansa jotakin tärkeää.
Perhosten keveän lepatteleva lento, mehiläisen surina.
Auringon lämpö, jäätelön viileys.
Pitkä, laiska päivä tekemättä yhtään mitään.
Ja tietysti tuo rakas Aatami tuossa.
Paratiisiin luikertelee käärme.
Huolestuttavat ajatukset, nuo nykymaailman ilkiöt valtaavat mielen.
Potkaisen ne kauemmas.
Yrittäkää myöhemmin, nyt haluan vain nauttia tästä hetkestä.

 

 

Haistan ilmassa Kevättä!

Helmikuun aurinko paistaa jo aamulla, lumi kimaltelee ja pikkulinnut ovat alkaneet jo viserrellä. Tyhjennettiin kaikki linnunpöntöt ja huomattiin samalla niissä tapahtunut tekovirhe (pohja ei ollut irroitettava) joten homma vähän vaikeutui. Kun viime kesän pehmikkeet oli umpijäässä, ne ei ihan helpolla lähteneetkään pois vaan rikkoivat pöntön pohjan. Mies sitten samaa tahtia teki uusia pohjia, tulipahan sitten nekin kunnostettua ja nyt saavat nuoretparit muuttaa remontoituihin mökkeihin :D

 

Tämän mökin hankin kerran kukkakauppareissulla ja kyllä nauratti, kun lintupariskunta tutkaili sitä ihan tosissaan, olisiko siitä ensiasunnoksi...

Käytiin hakemassa vähän lisää heinäpaaleja lampaille, ne mokomat oli syöneet tuplasti saman kuin viime talvena, vaikka talvi on ollut tuplasti leudompi. Mahtaakohan lampaatkin olla tuplasti suurempia, siltä ne ainakin näyttää kun villat ovat kasvaneet mahtaviksi. Meillä riittääkin kohta keritsemishommaa...

Kanat munivat edelleen hurjasti, missä niiden talvimunintatauko viipyy? Ja sulkasatokin oli vain kolmella kanalla, muut ovat niin pöyheitä ja hyvinvoivan näköisiä. Vähennettiin jo valonkin määrää, jos se johtuu liiasta valosta?
Vai ovatko kanatkin jo kevään hurmassa?
Mutta ainakin tieto, että munissa ei olekaan kolestrolia niin paljon, kuin aikaisemmin on kohuttu, ilahdutti! Meillä on "onnellisten kanojen munista" todellakin nautiskeltu. Ja nythän suurimmat S-ryhmän kaupat ovat alkaneet myydä läpi vuoden ulkoilevien, onnellisten ja vapaiden kanojen munia. Hienoa, että löytyy eettisestikin ajattelevia kanankasvattajia. Hatun nosto meiltä!!!

Siemenet pusseissaan tutisevat malttamattomina. Ne haluaisivat varmasti jo kuohkeaan, uuteen multaan ja kasvun alkuun. Yhtä malttamattomana tutisee tämä puutarhuri. Pakko on vielä malttaa mielensä, kun on kevätreissu maaliskuussa tulossa, eikä uskalla jättää kukkavauvoja vieraan hoiviin. Lemmikkieläimet uskallan hyljätä viikoksi paremmin, ne on jo karaistuneita konkareita kaikki;D

Puutarhasuunnitelmat hautuu ja kypsyy pääkopassani. Kohta ne ovat valmiina putkahtamaan esiin!
Värikkäinä, suuruudenhulluina? Ehkäpä, mutta niin ihanina ja minun omina! Mmmmm......

Jokainen päivä on erilainen,

joka aamuun kätkeytyy oma ihmeensä,

maaginen hetki,

jona vanhat maailmankaikkeudet tuhoutuvat ja uusia tähtiä syttyy.

Voi tätä ihmisen eloa. Kun osaisi nauttia juuri tästä hetkestä. Mutta väistämättä ajatukset hyppelehtii kohti kevättä ja vihreyttä!

 Sitä tunnetta, kun pikkuiset sirkkalehdet työntyy esiin ja kohta koko vaaleanvihreä varsi peittyy pieniin täydellisiin lehtiin.

Kylvin osan unikonsiemenistä syksyllä suoraan maahan. Nyt jännityksellä odotan, palkitaanko minut hehkuvanpunaisella loistolla, vai ovatko pikkulinnut päättäneet ilahduttaa naapuria.

Mansikkaa, ja sinikellon kukkaa...
 Viime kesänä sai todellakin nauttia metsämansikoista. Ojanpientareet ja polkujen reunastat suorastaan pursuili näitä keijujen makeisia.

Kukkien tuoksut ovat niiden ajatuksia!

Ihanaa kevään odotusta muillekin malttamattomille! 

Haaveita ja Haasteita

Uusi haasteblogi avautuu tammikuun lopulla. Tutustu!

Satusiveltimen viikkohaastetehtävä oli niin mieleinen, että minun oli tehtävä vielä toinen kuva.

 

Elämäsi varrella, monta uhkaavaa tilannetta

Se on itsestäsi kiinni

annatko epäröinnille vallan vai

asteletko rohkeasti eteenpäin

Sivuillesi vilkuilematta

taaksesi katsomatta

kohti omaa päämäärääsi

-pelkäämättä-

 

Kyllä minä sen verran tunari tässä koneella olen, että onnistuin poistamaan koko edellisen tekstin. Laitoin nyt haastetehtävän kuvan uudelleen, ilman kertomusta ( se tuli suoraan aivoista koneelle ja leijuu nyt nettiavaruudessa) Ja minulla käy kädet ennen ennätän kelata ajatusta edes loppuun...

 

Lämmin KIITOS Suville Tunnustuksesta!

 Nämä ovat mielenkiintoisia, nämä haasteblogit. Minut kutsuttiin ensimmäiseen haasteblogiin "Satusivellin" pari viikkoa sitten ja innolla olen lähtenyt vaihtuviin tehtäviin mukaan. Ne ovat sellaisia rentouttavia ja mukavaa mieltä tuovia tehtäviä. On hauska nähdä, miten eritavalla ihmiset näkevät aina kulloisenkin tehtävän. Palautetta on myös hauska sekä saada, että antaa. 
Nyt uusi haasteblogi, joka käynnistyy tämän kuun lopulla on skräppäykseen keskittynyt. Minulle aivan uusi laji ja aionkin nyt tutustua aiheeseen vähän lisää. 
Kutsunkin nyt kaikki käsillä tekemisestä innostuneet mukaan leikkimään! Leikkiminen ei todellakaan ole iästä kiinni!!! 

Aurinko saa ihmeitä aikaan. Talvi alkaa minun silmissäni näyttämään pikkuhiljaa jo keväältä.
Päivä pitenee valtavin harppauksin, eikä aikaakaan kun saa kylvää ensimmäiset siemenet ruukkuihin. Entisiä siemenpussien pohjia on niin paljon, että yritän laannuttaa hurjana viriävän innostuksen siemenluetteloiden uutukaisiin mitä kauniimpina esiintyviin uutuuksiin.
Katseltiin miehen kanssa tontilta sopivaa paikkaa kasvihuoneelle. Se saisi olla aurinkoinen ja keskeinen paikka, sitä helpompaa olisi hoitaminen. Vielä sen pitäisi sijaita tarpeeksi lähellä lämmityskeskusta, että saataisiin huone jo maaliskuusta lämpöiseksi. Mutta...
niin paljon on hommaa talonrakennuksessa, että kasvihuone tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Siihen saakka kasvattelen vaan ikkunalaudoilla ja apupöydillä, kuten tähänkin asti.

Toinen haave on PÖMPELI, jonka mies lupasi rakentaa minulle vanhoista ikkunalaseista. Se maalattaisiin valkoiseksi ja sitä varjostaisi erilaiset köynnöskasvit. Sisälle mahtuisi pikkuinen koristeellinen rautapöytä tuoleineen ja tietysti kaunis, ehkäpä ruosteisen rustiikkinen hyllykkö puutarhanhoito välineitä varten. Ja paljon kynttilöitä tietysti, kruunussa killumaan ja ikkunalaudoille tunnelmaa luomaan. Pömpeli sijottuisi omena- ja luumupuiden katveeseen ja se olisi minun oma salainen rauhoittumispaikkani.

Haaveista ei saa koskaan luopua!