Kuistin syysilme

Oi tätä aurinkoista syyspäivää! Oli pakko kääriä hihat ja pestä kuisti harjalla ja mäntysuovalla tuoksuvan puhtaaksi. Senjälkeen piti  roudata kaikki kuistille kertynyt rompe pois. Ja sitten tilalle söpöisiä syyssomisteita. Pengoin aitat, pengoin varastot ja lopulta se mitä etsin olikin ollut koko ajan ihan lähellä. Pesin lasit kirkkaiksi ja niihin laitoin kynttilöitä ja kiviä. Hain vielä kaupungista kahdeksan kanervaa ja keltaisen pallokrysanteemin. Teinpä löytöjäkin, ostin kolme liilasävyistä räsymaton pätkää kaksi euroa kappale. Ne laitoin valkoiselle puusohvalle istuinalustoiksi. Tänä iltana istuskellaankin kynttilänvalossa saunajäähyllä. Ei hullumpaa näin sunnuntai-iltana...

 

 

 

Ei unohdeta tunnelmointia arkenakaan!

Vietettiin Portimon poluilla ihana, lämmin päivä. Patikoitiin vaihtelevissa maisemissa 15 km, metsää, peltoja, kukkaniittyja (vieläkin kelta-sinisinä), upeata järvimaisemaa. Kiivettiin tosi pelottavaan lintutorniin, portaat oli niin jyrkät että hirvitti... Kiikarit oli mukana, näköalat huikeat.

Tässä vaiheessa kori oli vielä ihan tyhjä. Ajateltiin napsia kaikki matkalla esiin putkahtaneet kanttarellit kyytiin:)

Lehmät laidunsivat niin tyytyväisinä. Kauniita maataloja putkahteli metsäosuuden jälkeen esiin punamultaisina ja keltaisina.

Kotona jälleen. Reissussa rähjääntyneenä, mutta niin onnellisena.

 

Seuraavana päivän päätettiin ryhtyä pihan syyshommiin. Silputtiin oksia lampaiden laitumelle portin eteen. Kyllä se oli jo aika mutavelliksi muuttunutkin. Nyt lampaiden kelpaa. Ne siirtyikin heti asemiin portin eteen päivätirsoille. Siinä on hyvä kerjätä omenia!

 

Taco nautti silminnähden reissusta. Tosin se nukkui koko loppupäivän iltaan asti kuin vauva.

Yksi haaveri kävi. Kannuskynsi oli ilmeisesti takertunut johonkin, tassu oli niin kipeä, että se tiesi reissua eläinlääkäriin. Kipulääkettä ja lepoa, lääkärin määräys! Mutta kaikesta huolimatta, kyllä kannatti.

Sain tämän tunnustuksen Katjalta, blogista Viherpiiperrystä sun muuta, KIITOS!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:
 

Una Reimanille,
( tulee niin mieleen omat rakennusprojektit)
Heidi-Maarialle
Ruusuja ja Rikkaruohoja
Karoliinan Puutarha
Pikku Taivaanrannan maalarille

KIITOS MUKAVISTA LUKUHETKISTÄ, kohta voin irtisanoa viikkolehden kokonaan:D
 

Siirsin tämän" Flammentanz"-köynnösruusun kaupungista tänne maalle, ja jännäsin niin lähteekö se kasvuun tai ainakin, että tekeekö se kukkanuppuja. Mutta turhaan pelkäsin, se on viihtynyt loistavasti ja kipuaa rusokirsikkaa apuna käyttäen korkeuksiin. Tässä sen ylimmät kukkanuput nautiskelee loppukesästä. Jotain muutoksia täytyy ensi keväänä tehdä ettei tämä ruusunen jää liiaksi varjoon. Siirtää vaikka jaloangervot ja sireenit kokonan toiseen paikkaan.
Minua surettaa suuri villikissojen määrä täällä maalla. Uusia poikueita näkee tämäntästä juoksevan pelloilla ja metsiköissä. Kesän ne kyllä pärjää, mutta entä jos tulee yhtä kova talvi kuin kaksi edellistä... Jotkut sanoo, että leikkauttaminen vähentäisi kissojen pyydystysvaistoa. En minä ole ainakaan tätä huomannut. Meidän 14 v. Ruikku (leikattu tyttö) pyydystää lähes joka päivä hiiren, myyrän tai valitettavasti joskus myös linnun. Kyllä niillä saalistusvietti on sisäänrakennettuna.

Napsu ei ole vielä saanut saalikseen kuin tällaisia hiiriä ja kärpasiä.

Puutarhapäivä, inspiraatio iski sittenkin

 

 

Voi mikä päivä! Innostuin laittamaan pitkään kukkapenkkiin tekemiäni betonitiiliä reunuksiksi. Kahdeksankymmentäviisi tiiltä meni ja sain pelkästään etureunan tehtyä, mutta eipä se haittaa. Tyhjiä maitötölkkejä on varmasti viitisenkymmentä odottamassa valuinnostusta. Tämän kuvan nappasin iltahämärissä, eipä se ole valokuvauskisaan menossakaan vaan siinä näkyy uusi reunus. Nyt on helppo ajaa nurmikko, kun ruohonleikkurin toinen pyörä voi kulkea tiilien päällä ja reunuksesta saa siistin sittenkin kun nurmikko on kasvanut reunaan asti. Takana häämöttää kaikista uusin kukkapenkki. Ajattelin laittaa siihen vain korkeita perennoja. Nyt siinä on nauhusta ja reunassa onnenpensas. Keskelle pitäisi keksiä jotain, mutta mitä?
Aloitin englanninkielen opiskelut. Tai pitäisikö sanoa kertaukset. Kaikki vanha oppi tuntuu kadonneen ihmeellisellä tavalla. Mutta... vielä tulee päivä kun tämä tyttö puhuu kuin vanha tekijä. Ehkä:D
Meillä kävi vieraita. Tai tuttuja, miten vain. Saatiinpa omenoita jonkun mukaan, ettei vaan lampaille ja kompostiin mene kaikki. Ja ylimääräiset onnellisen kananmunat samoin. Ollaan syöty pannukakkua ja piirakoita munavoilla niin ettei enää pysty;) Rajansa mässäilylläkin.

 

Tacon katse vetoaa. joskus sitä on ihan mahdotonta vastustaa. Esimerkiksi viime viikonloppuna kun ei ihan heti noustukaan sängystä, Taco yllätti ja pomppasi muina miehinä lakanoiden väliin. Se tunki ihan kainaloon ja nosti tassut kohti kattoa samalla katsoi minua näin kuin kuvassa. Se ei ole koskaan ennen edes yrittänyt tulla ja vähän aikaa siinä meni, ennenkuin sain itseni topakaksi ja käskin koiran pois. Olisi ollut niin ihana vaan rutistaa tämä pikkuinen kainaloon ja pitää se siellä. Mutta... pysytään kuitenkin vanhassa, kurakeleillä tämä turrikka ei olisikaan niin kiva petikaveri.

Lisää lämpimiä syyspäiviä

 

Mikä ihana, lämmin syyspäivä. Se sai innostuksen kukkapenkin siistimisurakkaan heräämään.  Reunustin pitkän, etupihan kukkapenkin maitotölkkeihin valamillani betonitiilillä. Kahdeksankymmentäviisi tiiltä siihen meni, ja sain nyt tehtyä etureunan. Pyysin miestä valamaan toiselle puolelle kukkamuurin, vaikka ensi vuonna, kunhan vaan suostuisi... Ainut huono puoli vaan on, että joudun vielä yhden kerran rikkomaan penkin, kun keskuslämmitysputki talolle vedetään tästä läpi. Se onkin sitten kolmas kerta:( No, daaliat joutuu joka tapauksessa nostamaan ylös, jos sitten siitä kohtaa... Kanat on ihan mainioita. Ja kukko paras!!!

 

 

Ja ne oli auttamassa kitkemisurakassa, ja ihan matopalkalla:D

 

 

 

Viljo kurnutti aina löytäessään madon ja Elviira sai sen. Herrasmies.

 

 

 

Tänään oli kirjoituspäivä. Kirjoitin tarinan nimeltä "Kahden maailman satu". Se kertoo lapsen valtavan rikkaasta mielikuvituksesta.Kirjoittaminen on lähes terapeuttista. Se on niin mukavaa, että huomaa äkkiä tuntien kuluneen, vaikka oli tarkoitus istahtaa vain hetkeksi koneen ääreen.
Toinen tarinani on nimeltään "Noita ja ilolintu". Se on kuvaus kahden keski-ikäisen naisen elämästä hiljaisessa maalaiskylässä. Tarinasta tuli noin seitsemän A-nelosen pituinen, mutta vielä tekisi mieli kirjoittaa siihen jatkoa, koska aihe on niin herkullinen. Kirjoitin myös pienen tarinan nimeltään "Päivistä kylmin, illoista lämpimin". Siinä päähenkilönä on vanheneva, yksinäinen mies.
Vielä tein pienen kirjoituksen "Suru".
Nyt täytyy kulkea silmät ja korvat tarkkana ja mieli avoimena. Jospa uusi aihe putkahtaisi jostakin esiin. Itseasiassa yksi on tulossa. Kovaa...

Kuva.E-L Miettinen

Salaperäinen sombreromies

 

 

 Mikä sopisikaan paremmin syyskuiseen, kypsiltä omenoilta tuoksuvaan puutarhaan kuin punaisessa sombrerossa, kori käsivarrellaan hedelmiä poimiva mies. Meillä tämä on nähty, tänään, kun aurinko viipyi vielä hetken taivaanrannan yllä. Lampaiden määintä seuranaan, kultapallojen kukkavarret kattonaan. Kuin tuulahdus jostain kauempaa etelästä. Jostain menneestä. Ajatuksesta, vaiko unesta.

Eläimiä ja puutarhaa

Tänään pääsi lampaat ja kukko kanoineen ensi kertaa yhtä aikaa ulkoilemaan. Ne olivatkin jo katselleet toisiaan uteliaina. Kissat tulivat myös paikalle ja seurasin silmä kovana mitä tapahtuu. Mutta yllätys, yllätys. Ensi kiinnostuksen jälkeen kaikki jatkoivat sovussa kukin omaa hommaansa. Kanat kuoputteli maata ja lampaat rohmusi pudonneita omenia. Kissat kuljeskeli joukon jatkeena, kuitenkin selvästi valppaina tarpeen tullen pikaisesti poistumaan paikalta.Vain yksi oli joukosta poissa. Taco, leikkisä tiibetinspanieli olisi hetkessä pistänyt pakan sekaisin. Sa rakastaa lammaslaumaan äkkiryntäilyä ja silminnähden nauttii aiheuttamastaan kaaoksesta. Kolme lampaista pelkää ja karttelee tätä energiapakkausta, kaksi ei voi sietää sitä ja ne yrittää päästä pukkaisemaan sitä persuksille. Yhden ainoan kerran Taco on päässyt kukon ja kanojen perään ja voi sitä siipien läiskintää ja mekastusta. Sen jälkeen Taco on saanut nauttia iltapäivistä ainoastaan narussa. Mutta onhan sillä odotetavissa vielä joka iltainen lenkki isännän kanssa. Ja silloin muut ovat jo aitauksissaan. Vain kissat nauttivat täydestä vapaudesta ja ne juhlivat täysikuuta. Kuuntelevat sirkkojen tauotonta siritystä. Hiipivät pusikoissa, notkeina ja nopeina. Silmissä jännityksen kimallus.