tiistai 4. joulukuuta 2012


Otan lampaat joka päivä ulos jalottelemaan. Olipa yllätys tänään, kun vastasatanut lumi sai kaverit ihan villiintymään. Ne ottivat puskuotteluita, juoksivat pehmeässä lumessa ja tekivät huimia potkuja ilmaan. Selvästikin ne nauttivat vapaudesta päästyään pois sisätiloista. Kaadettiin pihapiiristä pari mäntyä ja niistä vietiin lampolaan turrikoille pureskeltavaa. Ne kaluavat puun kuoret niin tarkkaan, ettei jäljelle jää kuin sileät rangot. Jospa pihan sireenit jäisivät nyt rauhaan... Olen kyllä suojannut verkolla kaikki tärkeimmät pensaat, ettei tarvitse koko ajan vahtia missä mennään.


Talvi tuli taas jotenkin niinyhtäkkiä. Lunta on tuiskuttanut koko yön ja aamu alkoi lumitöillä. Mutta kyllä kaikki on niin kaunista, kun valkoinen lumi peittää alleen ruskean maan. Ja illalla kun tähdet tuikkivat mustalla taivaalla. Mitä ihminen vielä kaipaisi?

"Kevään kaipaus voi käydä pitkäksi"
Hannu Sarenström, puutarhakirtjailija

12 kommenttia:

  1. Ihana lauma villalta tuoksuvia otuksia. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi kaikkiaan, ja kyllä haluaisin vielä kuudenneksi sen yhden valkean!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On ne minustakin, ja ne on niin mainioita kun ne ovat kesyyntyneet ja seuraa joka askelta,D

      Poista
  3. Söpösiä ovat <3

    Kyllä mä hiukan sitä kevättä kummiskin kaipailen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa ei, mutta puutarhakirjat ihanine kuvineen helpottaa;D Ja kohta saadaan taas siemenet multaan, ja kaikki paikat on täynnä purkkeja ja purnukoita...

      Poista
  4. Taas on mahtava kuva! Harvon lampaita kuvattu talvisessa säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nämä ulkoilee ympäri vuoden ja mikäs niiden on ollessa, kun turkkia riittää:)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Onhan nämä tälläsiä hellyttäviä otuksia, alkuun niin kovin arkoja, ennen kuin oppi luottamaan.

      Poista
  6. Noi sun lampaat on tosi liikkiksiä. Aaah...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö;) Kyllä niitä välillä tulee morkattuakin, ne on niin kovin ahneita ja useasti on ruoka-astia ollut nurin kun tämä "hunnilauma" hyökkää arvaamatta kohti. Mutta sitten toisaalta, on ne hellyttäviä, kun ne painaa pään poskea vasten ja sulkee silmät luottavaisena "emon" lämmöstä nauttien.

      Poista

Kommentteja on NIIN nautinnollista lukea, jätä ihmeessä omasi!