Nyt harmittaa

Kyllä minua harmittaa. Blogin kuvatila on täynnä ja kun yritin ostaa uutta tilaa, se ilmoitti vaan, että HUPS... tekninen ongelma, eikä mitään voi tehdä. Olen yrittänyt nyt kolmena päivänä ja ei tämä tilanne tästä muutu. Laitoin palautetta, mutta vielä ei ole kuulunut mitään.
Eihän blogikirjoiukset ole mitään ilman kuvia!!!

TERVETULOA LUKIJAKSI UUTEEN BLOGIINI www.jouluntaikapiiri.blogspot.fi

Aurinko värjää maiseman

Tunnelmallisia syyspäiviä!

Munat ja Kanat

Ihania maalaismunia riittää. Kuudesta kotkottajasta kolme aloitti muninnan heti samana iltana, kun ne tulivat taloon. Nyt näillä molmella on sulkasato, ne näyttävät melko säälittäviltä harvoissa höyhenissään. Mutta toiset kolme kananuorikkoa, jatkavat munintaa. Ne pörhistelevät komeina paksuissa höyhenmekoissaan, ja ovat päässeet viimeinkin Viljon suosioon. On niin mukavaa, kun lämpötilat täällä ovat lähennelleet jopa kahdeksaa lämpöastetta ja olen voinut päästää kanat vieläkin jalottelemaan ulos. Selittäisikö tämä muninnan runsauden?

 

Aitaus on reilunkokoinen, mutta siitä huolimatta meidän räpistelijät haluavat isommille "matomaille".

 

Viljo kilpailee väreissä syksyn punaisten lehtien kanssa.

 

Kohmeista maata joutuu nokkimaan vähän tarmokkaammin.

Kanat on niin mainioita. Tarkasti ne tutkivat sahanpuruja turpeen joukossa. Kun heittelin sekaan kauraa, siitä vasta kotkotus syntyi.

Mutta niin se vaan on, syksy on saapunut ja talven tuloon täytyy alkaa varautua. Kanoille se tietää tiiviimpää yhteiseloa, mutta jos se tuleva kevät maistuisi sitten sitäkin makeammalle...



Napsu tykkää punaisesta.

Käykääpä kurkkaamassa uutta joulublogiani, joulun taikapiiri.blogspot.fi
 

Siis tämä tyynyliina oli niin suloinen ja sen sanoma niin totta, etten voinut sitä ohittaa. Taito-Shopin muissakin tuotteissa on sitä käsintehdyn tuntua. Nyt joulukuussa siellä järjestetään himmelintekokurssi, ajattelin osallistua:)

 

Pujottelin pumpulipalloja rihmaan, vanhanajan tyyliin, ja ripustin ne ikkunaan. Heti tuli luminen olo. Napsu-kissa katseli niitä kylläkin aika kiinnostuneen näköisenä. Mahtaakohan ne harventua samalla lailla kun huovutetut lampaat.

 

 

Aina nämä lampaanvillatuotteet vaan vetoaa. Tuliaisia Riikasta.

 

 

Bääää! minä olen ihan kotimaista tuotantoa.

 

 

Kuin myös. PÖTKÖ, aito Suomenlammas Ruusumutkassa.

 

Haaveilin usein maatalosta ja pihalla laiduntavista lampaista.

Varo mitä toivot, unelmilla on taipumus toteutua.

 

Päiväuni

Satumaa

Satumaa aukeaa edessäni lumoavana ja niin hiljaisena, että siihen voisi upota. Pehmeät, puhtaanvalkoiset pilvet houkuttelevat minua ja antaudun halulla niiden kutsuun. Ne liikkuvat rauhallisesti, hyvin matalalla liitäen. Sivelen oman hattaraisen patjani pintaa, kunnes en voi enää vastustaa ja annan käteni upota vaniljaan. Kohta kahmin tuoksuvaa pehmeyttä päänalusekseni ja kahmaisen kourallisen ristiselkäni alle. Liikumme utuista,  punertavaa valoa kohti. Ylhäältä laskeutuvat kuin sokerista kehrätyt tikkaat, ne heilahtelevat hiljaa ilmavirrassa. Pilvi kulkee lupauksen ohi.

Tunnen, miten pilvenhattarasta haihtuu ohuita, hopeisia kiehkuroita ja ymmärrän, että ne ovat ihmisten unelmia ja haaveita. Taivaalta pyrähtää parvi pilvilintuja. Ne poimivat  kauneimmat hahtuvat  nokkiinsa ja lentävät toteuttamaan tehtäväänsä. Tänään jossakin soi ilo.

Vaaleansiniset ja valkoiset kukat kurkottavat korkeuksiin. Niiden terälehdet miltei hipovat ihoani. Pastellinen silkki vaihtuu samettiin. Laskeudun hehkuvan punaiseen mereen. Kahlaan puhtaassa onnessa.

Erikoisenmuotoiset, tuoksuvat köynnökset ovat perhosten peitossa, kunnes ne äkkiä lehahtavat tanssiin. Tuuli myötäilee, se tuo tullessaan herkän sävelen, kullan värisen laulun. Musiikki hajoaa kimalteleviksi pisaroiksi puutarhan ylle.

Puiden syvänvihreät lehdet avautuvat, ne nauttivat hohtavan eliksiirin. Jokaisesta lehdestä puhkeaa värikäs, mehukas hedelmä. Isken hampaani lähimpään ja sokerinen mehu tirskahtaa. Samaan aikaan makea ja hehkuva. Tältä maistuu aurinko.

Äkkiä hedelmät ropisevat värikkäänä sateena alas, kerääntyvät puroksi ja lopulta kiemurtelevaksi joeksi. Se virtaa kauniin laakson poikki, jonka varrella kasvaa pallomaisia, pulleita pensaita. Pensaiden takaa putkahtaa pystynokkainen olento, toinen ja kolmas. Ne kiiruhtavat veden äärelle ja pulahtavat yksi kerrallaan nauttimaan aurinkokylvystä. Hetken kuluttua ne katoavat kikattaen takaisin vihreyteen.

Aurinko lämmittää, olo on raukea, onnellinen.

 Sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ainakin Satumaassa.

 

Metsässä

'

Aamu metsässä

 

Aamulla lähdin metsään keräämään jäkäliä askarteluun, tuli vaan sellainen vastustamaton halu tehdä jotakin käsillään. Nappasin korini, (lampaat näköjään olivat nakertaneet siitä reunat) ja keräsin sen täyteen kosteaa, kaunista jäkälää. Siinä ne nyt kuivuvat lämpimän hellan päällä. Täytyy alkaa kaivella aitan perukoita, missä mahtaa olla rautalangat, kanaverkot sun muut tarvikkeet.

Tapasin metsässä pikkuisen tontun. Ja vaikka olin päättänyt, etten tuo tupaan vielä mitään punaista ja jouluista, niin kukapa voisi vastustaa tätä pientä vekkulia. Jäkälistä pienokainen sai pehmoisen pieluksen ja siihen se heti käpertyi tyytyväisenä.

 

 

Jäkäläpallon tein sanomalehtipaperista pyöritetyn palleron päälle. Kuumaliimaa ja jäkälänippuja ja lopuksi rautalankaa ympäri muutama kierros. Pistelin palloon vielä koristeneuloja, samalla se kiinnitti jäkälän paremmin kiinni. Ja eikun roikkumaan ulos. Raahasin löytöjä aitasta, täytyy joku päivä tehdä niistä jotakin hurmaavaa...

 

Nuo veikeät pikkulinnut

Eilen kun vein lampaat navetasta laitumelle iltapäiväksi, aurinko paistoi niin suloisesti, jäin seurailemaan niitä hetkeksi. Kohta paikalle lehahti tiaisparvi. Ne lentelivät uteliaina lampaiden ympärillä, kohta joku jo laskeutui lampaan selkään, pehmoiseen turkkiin istskelemaan. Lampaat ei ollut tästä moksiskaan, näytti hassulta kun ne vaan kävelivät hiljakseen ja linnut ratsastivat kyydissä. Päkäpää märehti kaikessa rauhassa kuivaa heinää, kun sen hännälle istahti sinitiainen. Päkäpää heilutti vimmatusti pientä hännäntypykkäänsä ja lintu vaan kiikkui siinä kuin tuulessa heiluvassa oksassa. Kipaisin hakemassa kameran sisältä, mutta tietysti tilanne oli mennyt ohi, ennenkuin kerkesin takaisin. täytyy ensi kerralla vaania jo valmiiksi kamera kaulassa, josko saisin napattua kuvan. Kyllä se niin hauskalta näytti!

                                      Syksyn viimeinen omena istuskelee puussa.

                                     Niin lähellä, niin kaukana....

Nyt kehtaan avata komeron oven

 

Ihmisellä, jonka komerot ovat täydellisessä järjestyksessä, on elämä täydellisesti sekaisin.

Tämä vanha sananlasku muistui mieleeni, kun pistin suoranaisessa kaaoksessa olevan ruokakomeron kuntoon. Puolet kaapin sisällöstä jouti pois; Teippiä, purkkaa, tarroja, yskänlääkettä, kirje, kirja...?, listaa voisi jatkaa pitkään. Pesin hyllyt ja leikkasin veikeät paperit suojaamaan ja koristamaan hyllyjä.

 

 

 

Ja sitten kaikki jauhonloput purkkeihin ja purkit hyllyille. Tämä on esittelykaappi:) Viereinen komero on täydempi:)

 

Haaveissani on ihan oikea ruokakomero, mihin voi astua sisälle. Ja suunnittelin sellaisen tänään tulevaan taloomme. Leveydeksi tulee 150 cm ja syvyydeksi 120 cm. Hyllyjä kolme, kaksi sivuille ja yksi leveämpi päätyyn. huusin Huutonetistä ihanan komeron oven, valkoisen, missä on peiliovet ja ikkuna! Siihen laitan sitten pikkuiset verhot ja hyllyille kauniit paperit reunusnauhoineen.Oi kuinka somalta siellä sitten näyttää. (Täytyy vaan ottaa siivouspäivä säännöllisemmäksi.)

 

Eli nyt on komerot täydellisessä järjestyksessä, siispä saan olla tänään ihan luvan kanssa SEKAISIN!!!